äitisaurus luo nahkaansa

Ilmat kylmenivät. Piti alkaa lämmittää,meillä ja muualla.
Tahtoo sanoa sitä että nahka kuivuu. Talviatopia näyttää pahenevan vuosi vuodelta. Ei edes pakkasia vielä ja mulla on kädet, kyynärpäät, polvet paperisen kuivat ja pieniä nirhaumia täynnä. Jos vilkutan rasvapurkille, iho sanoo HÖRPS. Nyt jo tätä, mitäs sitten tammikuussa?!?
Lapsilla on varmaankin ollut mukava syysloma. Varmaankin, sanon, koska olemme molemmat olleet töissä joka päivä...tosin lyhyttä pätkää yhtaikaa poissa, eli minä lähden ja palaan aikaisin ja mies puolestaan myöhään. Hyvin nuo näyttävät pärjänneen, ei mitään kriisipuheluita kotiin kesken päivän...
Pokkari sai suosiollisen vihreän valon ja voin taas huokaista helpotuksesta, niille seteleille on käyttöä syksyn budjetissa. Ysivitosen kakkosjakson kirjahankinnat olivat 170 euroa - mainittakoon että TÄMÄ EI OLLUT JURPUTUSTA; MINÄ EN OLE PAHOILLANI LASTEN KOULU- TAI HARRASTUSKUSTANNUKSISTA. Ikinä. Mutta kun kiistaton tosiseikka on se että syksy on täynnä ylimääräisiä juttuja jotka liittyvät koulun alkuun. Aina niitten kulujen kanssa joutuu hiukan kikkailemaan ja sorvailemaan. Ja sairaspoissaoloni sotki budjettiani jonkin verran sekin.
Henkistä nahanluontia käynnissä kaiketi myös. Ei mitään erityistä, vain sellainen prosessoinnin tunne, niin kuin mielessä käynnistyisi joku kone vähä vähältä. Se ei ole sitä alkusyksyn innokkuutta mikä yleensä valtaa mielen, tämä vaatisi jonkinlaista hiljentämisen mahdollisuutta. Nuo pari sairaslomaviikkoa käden kanssa laittoivat homman liikkeelle, mm. unia näin poikkeuksellisen paljon. Hassu tunne, energia ei ole lopussa mutta silti se olisi sellaista stabiilia, passiivista energiaa, sellaista mikä vaatisi horisontaalia mietiskelyä taikapeiton alla. Yritän varastaa mahdollisuuksia, vaikka sitten pieninä annoksina. Kirjoittaminen ja opiskelu saa osansa sekin toki, viimeksi mainittu on sitten tänä vuonna kulttuurihistorian perusteita, mielenkiintoista kuin mikä vaikka olen vasta vähän raaputtanut pintaa.