Silloin tällöin otan lastan pois. En tiedä saisinko, mutta kamoon, ei kai siitä nyt ollut tarkoitus tulla loppuiän lisävaruste? (seliseli)
Pokkaria kirjoitin eilen ihan hyvän rupeaman, homma jatkuu tänään. Motivaatio tehdä hyvää tekstiä sai uutta potkua, mistäkö, liian hankala selittää..no, pääasia että sitä tuli :)
Ja syksy on taas täällä. Joo, kyllä sen kalenteristakin voi vahvistaa mutta ennen kaikkea sen huomaa siitä että tässä koneella istuessa hapuilen villatakkia päälle. Joku voi viime talvelta muistaakin, kun manailin, että tämä työpiste on sellainen lämmityksen ulottumattomissa oleva nurkkaus. Yläkerrassa on ilmalämpöpumppu. Alhaalla, masterbedroomissa (oikeasti takkahuone) lattialämmitys ja varaava takka. Tämä työpiste on alakerran eteisessä portaiden alla, kaikki se lämmin ilma mikä hellii muuta kerrosta nousee tästä kohtaa ylös ja jättää tänne sellaisen kylmän taskun. Eli villatakkia niskaan, kun kirjoittaa ja myöhemmin täytyy varmaan neuloa ranteenlämmittimet. Jos vielä rupeaisi elämään mustalla kahvilla, niin tulisi oikein nälkätaiteilijafiilis. Ihan totta, minä olen tuossa taannoin saanut alas kupillisen mustaa kahvia! Se meni ihan vahingossa, kiitos Tipun, jonka kanssa kävimme mielenkiintoista terapiapuhelua. Voisin kai tottua - mutta maitokahvi on parempaa!
Jos sitten kävisi päivän tekstin kimppuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Höh, lasta takaisin käteen! Muutenhan siitä voi tulla loppuiän lisävaruste.
Minulla oli käsi aikanaan kuusi viikkoa käyttökiellossa.
Lähetä kommentti