Yksi perheeni lapsista on "postimerkkitapaus" leikkauslöydöksineen parin vuoden takaa ja käy vuosittain seurannassa lasten ja nuorten sairaalassa, ultraäänessä ja urologilla. Ei mitään vakavaa mutta poikkeuksellista ikään nähden, siis.
Tänään oli se päivä ja mukavastihan se vierähtikin. Olen täällä yhden jos toisenkin kerran kironnut sitä kun kukaan ei selitä miksi siellä pitää käydä..no, nyt kun otin koko reissun hyväntuulisen yhteisen ajan kannalta, niin sain sen selityksenkin kaupan päälle. Ei niin että siinä mitään uutta olisi tullut. Vaan todellakin, tuon ikäisellä lapsella ei vastaavaa ole löydetty leikkauspöydällä ja siksi haluavat seurata paranemista murrosiän yli. Nyt saatiin sentään kahden vuoden päähän seuranta..
Mutta tosiaan, ei tuonne aina ole ollut kovin helppo päästä. Muistan jonkun erityisen hankalan reissun josta avauduin vanhan blogin puolelta ja sain tosi kiukkuisen anonyymin lukijapalautteen negatiivisesta suhtautumisestani. Joo,ei ollut kovin positiivinen olo silloin, kun kaikki liikennevälineet takkusivat, räntää satoi taivaan täydeltä ja joka ikinen varattu aika myöhästyi. Minusta on aika normaalia olla kiukkuinen sen jälkeen! Eikä se sulje pois sitä ettenkö olisi kiitollinen suomalaisesta lasten terveydenhuollosta tai siitä ettei lapsella ollut mitään kohtalokasta juttua silloin.
Mutta, siis tämän päivän reissu meni kivasti. Käytiin lisäksi lasipalatsilla kurkkimassa sellaista vanhanajan herkkukauppaa, jossa oli kaikenlaisia luomuhyviä juttuja, nättejä hillopurkkeja ja mehupulloja ja vanhanaikaisia karkkeja. Ostin muutaman sellaisen kartionmuotoisen tikkunekun, hyvin kävivät täällä kotona kaupaksi.
Ja pankissa käytiin, kyseisen lapsen kanssa avaamassa tili. Tai yrittämässä tilin avausta, kun taas unohdin että emme olleet naimisissa tämän lapsen varhaislapsuudessa ja wirallinen yhteishuoltajuus vaatii molempien vanhempien valtuutuksen, ainakin meidän pankissa. Valtakirjalla saa tilin avattua, Electron-kortinkin hommattua mutta jos alaikäiselle tahtoo verkkopankkitunnukset niin pitää sekä iskän että äiskän näyttää oikein naamansa pankissa...ymmärrän toisaalta ja toisaalta en.
No, väsyneenä kun lopulta saavuimme kotiin, oli postissa Lidl-mainosten sun muitten seassa piristys, ihana kortti jossa Heli Laaksosen runo hesalaisista bussikuskeista. Kiitos, Kupla ♥♥♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti