Kirjoittamista apinan raivolla

Sitä on tämä viikonloppu ollut. Ei vieläkään näytä siltä että juttu valmistuisi ajoissa mutta parhaani yritän silti.
Viikonloppu on ollut varsin outo. Vain yksi lapsi, 97, kotona. 02 on partioretkellä, kotiutuu huomenna ja 95 on siskolassa. Ysiseiskakin oli useamman tunnin kaverillaan. Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut että meidän lauantaimme voi olla tällaista, olisin kieltänyt puhumasta palturia. Mutta tähän suuntaan se on menossa, selvästikin...
Vähän olen nipistänyt aikaa siivoamiselle ja neulomisellekin. Toistaiseksi en ole "korkannut" lahjalankojani vaan puikoissa on irtohiha omaan käyttöön mustasta Mohair Rosesta. Lämmin helpottaa kyynärpään kipua joka ei siis tosiaan vielä ole ihan kokonaan poissa:(.
Perjantaina kävin kirjamessuilla. Tapasin Anksun - ja valitettavasti hukkasin hänet melkein saman tien. Oltiin sovittu tapaamisesta Katri Vala -stagella mutta minulla vierähti Suomalaisen kirjakaupan osastolla sen verran pitkään etten enää löytänyt Anksua. Eipä silti, ryysis oli sitä lajia että oli melkein inhimillinen mahdottomuus pysyä jonkun kanssa kimpassa siellä.
Kirjoja siis tuli ostettua ja koska vuodenaika on mikä on, ei niistä toistaiseksi sen enempää, kun suurin osa menee paketteihin. Itselleni kuitenin ostin Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet. Puolessa välissä menen, vaikuttaa ihan lehtolaistyylisen hyvältä.
Ja jos joku nyt ihmettelee, missä välissä olen eilen ostamani kirjan ehtinyt lukea puoleen väliin niin mainittakoon että lukeminen on tekemistä jota en jotekin enää laske. Vähän niin kuin hengittäminen :). Pienenä sain aina kuulla siitä että et sinä mitenkään ole voinut lukea tuota tekstiä noin nopeasti. Kyllä vain voin. 02 lukee niinikään nopeasti, mutta myös huolellisesti ja ääneen lukiessa eläytyy täysillä. Tuossa taannoin oli koulussa kirjapäivä ja 02 vei mukanaan tämän , joka muuten oli äidin kestosuosikki lapsena. Kirjasta poika oli sitten lukenut luokalle ääneen tarinan prinsessasta joka oli ihmissusi ja kaikki olivat henkeä pidätellen kuunnelleet. Opettaja oli tuumannut että huh huh, 02, enpä ole ennen nähnyt että tokaluokkalainen lukee ääneen tuollaisen rupeaman tekstiä sujuvasti..
Yläkerta kutsuu, juuri tulin saunasta ja nyt janottaa...