Sunnuntaiaamu

Tämä on yksi niitä hyviä hiljaisuuksia. Aamu kun on yksin hereillä ja talo pidättää hengitystään ja odottaa päivän alkamista. Tulee mieleen Stephen Kingin tarina, se jossa mentiin aikarepeämän läpi ja käytiin eilisessä...ja sitten tultiin uuteen päivään ja miltä se tuntui henkiin jääneistä aikamatkaajista, sen uuden päivän odotus. Tiedossa ei tänään ole välttämättä mitään hyper-ihanaa ja kaikki mikä on hyvää, suokoon ettei myöskään mitään kauheaa - mutta jostain tulee ihana odotuksen tunne.

Sähköpostiin oli tupsahtanut kutsu Kouvolan dekkaripäiville. Osallistuin novellikilpailuun ja kai sen voi sanoa jo, olen jatkossa. Päivän ohjelma on kutkuttavan houkutteleva, mutta päivämäärä on paha. Nollakakkosen 8v-syntymäpäivä. Taas kerran äiti toivoo että voisi jakautua kahdeksi!