Leppoisaa tavallisuutta tarjoaa tämä lauantai. Me tosiaan olemme harvoin kahdestaan miehen kanssa, mutta sitäkin harvemmin teemme siitä kahdenolosta shamppanjaa ja vaahtokarkkeja -hetkiä. Taidamme kumpikin olla vähän arkipäiväisiä ihmisiä. Mutta toisen kanssa voi kokea olevansa yhdessä vaikka kumpikin puuhaisi omiaan näköetäisyyden ulkopuolella! Ja kohdata sitten takapihalle katetun kahvin äärellä.
Verkkotehtävissä olen päässyt laiskahkoon alkuun; keskustelutehtävässä analysoidaan Aaro Hellaakosken Yksinäisyys -runoa. Mielenkiintoista keskustelua! Psykoanalyyttiseen kirjallisuudentutkimukseen sukellan iltapäivällä, ellei yllättäen ilmennyt karvastelu kurkussa ja otsajomotus tarkoita kesälenssua. Siis voin minä lenssuisenakin lukea mutta kipeään päähän jää huonosti mitään itämään.
Tytär95 kotiutunee parin tunnin päästä. Illaksi saunaa ja jotain hyvää iltapalaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti