Sitäkö, miten olin pitkästä aikaa katsomassa Ysivitosen tanssiesitystä ja nautin täysin siemauksin? Koko ohjelmastakin, mutta ennen kaikkea oman lapsen esityksestä (niinhän ne kaikki?). Se kun oli illan ainoa breakdance-numero, lukuisien baletti-ja showtanssiesitysten keskellä. Voimaa ja energiaa.
Vai siitä miten Nollakakkonen tuli eilen vaatteet märkinä ja kännykkä upoksissa käyneenä kotiin vartin yli kahdeksan illalla, paleli ja tuhersi itkua ja sanoi "kaverin" työntäneen hänet ojaan ja upottaneen puhelimenkin sinne - samaan aikaan kun me vanhemmat sydän kurkussa soitamme ja soitamme ja numeroon ei saada yhteyttä? Muistui mieleen se viimesyksyinen episodi kun poika eksyi koulumatkalla tuntikausiksi kaverilleen ja puhelin oli kotona ja minä jo poliisia hälytin, joku ehkä muistaakin.
Vai siitä että ojajuttua puitiin tänään ja oltiin niin kertakaikkiaan eri linjoilla toisen pojan vanhempien kanssa että käteen jäi vain päätös rajoittaa poikien yhteisleikkejä? Kuittaan tämän näin lyhyesti, vaikka mielessä myllertää, en saa oikein painokelpoisia ajatuksia tästä aikaiseksi, objektiivisista ja rauhallisista ajatuksista puhumattakaan.
Vai siitä että perheessä kiertänyt kesälentsu on saavuttanut Ysiseiskan joka on ihan kiltisti tyytynyt potemaan kotona, jotta jaksaisi maanantaina kutosluokkalaisten retkelle Särkänniemeen?
Tai ehkä siitä että oma päivä, jonka piti olla työntäyteinen (kirjoittamista, opiskelua) lorvahti naamakirjailuksi ja nettisurffailuksi? No, ehkä tarvitsin sitä. Ja pyykit sentään tuli pestyä.
Siinäpä sitä jo olikin. Lauantai-iltaa kaikille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No onpas siinä kiva "kaveri", kun tuolleen tekee... :/ Toivottavasti saatte asiat sen suhteen mallilleen. Mua ärsyttää niin pirusti kun jotkut tekee mitä huvittaa ja vanhemmat vaan huokailee että pojat on poikia tms bullia. Ärh!!! Kaikesta huolimatta mukavaa kesäkuuta sinulle ja perheellesi toivottaa A Myrskyn korvasta
Lähetä kommentti