Onko siitä viikko kun olin Roland B:n kanssa ihan hukassa?
Menossa on keskustelutehtävä joka koskee postmodernia strukturalismia ja tutkittavana tekstinä kolme katkelmaa Leena Krohnin Tainaron - kirjeitä toisesta kaupungista (1995). Kolme kirjettä ja luulen että kun tänään menen kirjastoon, haen kirjan käsiini. Haluan lukea ne loputkin..
Heidän äitinsä kyyneleet -kirje oli se joka auttoi ymmärtämään Barthesin ajatusta siitä miten teoksen tekijä jää toisarvoiseksi, merkitys on tekstin ja lukijan vuorovaikutuksella jota mies tuntuu pitävän jopa aistielämyksenä.
Niin vieraalta kuin tuo tuntui miehen esseetä lukiessa, idea karkaili, piiloutui, ei suostunut avautumaan, sai raivon partaalle. Ja kyse oli samasta riemusta jota itse tunnen välillä hyvää kirjaa lukiessani. Kyse on siitä mikä saa Ysivitosen muistamaan ensimmäisen Harry Potterin ja iltapäivän kun luin sitä hänelle ääneen.
Johanna K taisi olla se joka minua lohdutti kehottamalla miettimään asiaa powerpoint- näkökulmasta - mitä kirjaisin pp-esitykseen asiasta, jos vaikkapa opettaisin sitä. Siitä oli iso apu, kiitos! Ja tämä tehtävä heitti ison loikan eteenpäin. Voi olla että se B:n esseekin aukeaisi eri tavalla.
Taidan olla vähän lapsellinen. Mutta riemuissani kuitenkin, oivaltamisesta, ja sitä mikä siinä oli mukana. Että tämä oli vain pinnan raaputusta, näitä hetkiä tulee niin paljon kuin vain jaksan ottaa vastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oivaltaminen on ihanaa - ja se ilo siitä oivaltamisesta! Lapset osaa sen itsestään, aikuisilta se taito tuppaa katoamaan johonkin. Varmaan siihen, että ei opetella uutta, kun luullaan että osataan kaikki ;). Tuli ihan sellainen olo tuota postausta lukiessa, että mitäs tässä alkaisi opettelemaan seuraavaksi, että pääsisi tuohon oivallukseen käsiksi :).
Hyvä jos oli apua! Itselleni muuten monta juttua avautui (ts. sisäistin teoriat) juuri Leena Krohnia lukemalla!! Siitä muutenkin saa tosi paljon enemmän irti teoriataustoja vasten. Tykkään.
Lähetä kommentti