tiistai 1. kesäkuuta 2010

Beginning theory( ja väninävaroitus; taas se aika vuodesta..)

...on bussikirjani tällä viikolla, kirjoittanut Peter Barry. Hassua miten paljon paremmin jutut jäävät mieleen lontoonkielellä vaikka päinvastaista pelkäsin.
Huominen vapaata töistä, pitää tehdä alustavia hommia jotta saa lauantaiyhtälön ratkaistuksi. Meillä on taas sellainen mihin repeäis -kevät; ysiluokkalainen päättää, kutonen päättää ja ekaluokkalaisella ekat kevätjuhlat. 2002 oli ihan vastaava, siihen vielä päälle esikoisen lakkiaiset. Allekirjoittanella rv 36, ison mahani kanssa hölkyttelin koululta toiselle...

Ysiseiskan vuositarkatusaika tuli. Ja sylettää taas. Tiedän että yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä että pitäähän sitä varmuuden vuoksi kuvata ja näyttää lääkärille tiettyjä ruumiinosia sen sidekudoskasvaimen takia joka oli...talvella 2007 jos oikein muistan! Ja todellakin ilmoitti olemassa olostaan silloin, poika päätyi päivystyksenä leikkauspöydälle kun epäiltiin kiveskiertymää. Ei siis ollut vaan oli rykelmä hyvälaatuisia kasvaimia jotka poistettiin, mutta pääsääntöisesti siksi että noin nuorella pojalla niitä ei oltu tavattu, joudumme käymään vuosikontrolleissa hamaan aikuisikään asti. Ja taas on kaksi eri päivää, kaksi eri aamupäiväaikaa...

Anteeksi nyt, mutta kun siellä vuodesta toiseen todetaan että joo, ei mitään poikkeavaa (ja silloin kun se poikkeava oli niin poika oli todella tuskainen) niin minä en näe näissä vuosikontrolleissa mitään, kerrassaan mitään, mieltä. Pelkkää ajanhukkaa, vuosi vuodelta pojalle itselleen kiusallisemmaksi käyvää kyselyä ja kopeloimista ja rahankin menoa. En ole ikinä ollut ihminen joka ramppaa kaiken varalta lääkärissä. Eri asia jos olisi ollut jotain oikeasti pahalaatuista. Tai jotain mikä aikuistenoikeasti vaatisi jatkuvaa seurantaa. Tuossa on lisäksi vähän sitä makua että meitä juoksutetaan siellä harvinaisuussyistä. Kun noita tuollaisia tulee yleensä nuorille aikuisille miehille yksi tai kaksi ja minun kymmenvuotiaallani oli 1+7. Ei se niistä silti pahanlaatuisia tee, se meille vakuutettiin moneen kertaan, mutta lääkärit ovat ihan liian ihastuksissaan "postimerkki-casesta", kuten tätä tapaus Tumor paratesticularis juvenilista urologian poliklinikalla kutsutaan. Postimerkkitapaus lienee jotain lääkärislangia ja tarkoittanee harvinaista, korjatkaa, jos olen väärässä.

No, se siitä väninästä, kuitenkin haluan ultran ja urologin samalle päivälle jos siellä täytyy käydä näyttämässä- meinasin sanoa naamansa mutta ehkä väärä sana tässä tapauksessa. Ihan sama vaikka menisi joulukuulle!

Ei kommentteja: