Kai se pitää tämäkin vuosi blogata käyntiin...huomaatteko miten innostuneelta vaikutan?
No ei. En vain tiedä miten aloittaa. Vuoden ensimmäistä bloggausta. Pitäisikö katsastaa viime vuoteen. Ei siinä ihmeellisiä, kirjoittamista, hyvin vähän kunniallista työtä, persaukinen kesä, ihana hääpäiväristeily...on kai niitä muitakin juttuja joista on iloinen ja niitä joista on pahoillaan mutta jääkööt historiaan ja katsotaan eteenpäin.
Vuosi ei ala ihan lupaavasti. Maksusuoritus jolle olin ensiviikon budjettini perustanut viivästyy viikolla. Maksaja oli kauhean pahoillaan ja laskin hitaasti kymmeneen etten sanoisi että "anteeksi" ei maksa laskujani eikä täytä jääkaappia.Koska tarvitsemme toisiamme tänäkin vuonna, pidin turpani kiinni=tyydyin mumisemaan "sattuuhan sitä".
Tipatonta tammikuuta harkitsen. Verenpainemittarin lukema säikäytti. Ja uudenvuodenaattona läträsin punaviinilla sen verran että ei tee mielikään. Ruokavalioremonttikin voisi tehdä hyvää. Ei sillai "nyt minä ryhdistäydyn ja jätän kaikki pahat tapani" Ei sellainen mihinkään kanna.
Sitä paitsi en minä edes tahdo jättää kaikkia pahoja tapojani. Laiskottelua esimerkiksi. Tai uutta tulokasta, peliriippuvuutta. Mainittakoon tässä kohtaa että peli on FarmVille, eli perhe poloiselta ei lähde katto pään päältä äidin addiktion takia.
Mutta mieliteotkin kohdistuvat nyt terveellisiin asioihin, mausteiseen kasviskeittoon joka kiehuu liedellä, kirpeisiin omenoihin, pähkinöihin...hyvä niin.
Ysivitonen täyttää viikon päästä viisitoista! Hurjaa...rahajutun on paree järjestyä ennen sitä tai muuten.
Mitä hyvä vuosi merkitseekin itse kullekin lukijalle, niin sitä teille kaikille. Toivottavasti jaksatte pysyä mukana vielä tämänkin vuoden, olette tärkeitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Vuoden ensimmäinen kommentti. Ja kuten arvaat, vähän näkökulmaa laajentava tai muuttava. Yritys on ainakin kova.
Okei. Olen itse tehnyt toistuvasti saman virheen, joskus ihan vapaaehtoisesti, joskus olosuhteiden pakosta, mutta kuitenkin laskenut jonkun suorituksen varaan budjetin. Ja kironnut hartaasti kun rahaa ei tilillä ole odotettuna päivänä.
On kuitenkin kaksi eri asiaa jos toinen oikeasti unohtaa maksaa sovittuna päivänä jonkun suorituksen, kuin esim se, että silkkaa huolimattomuuttaan jättää maksun myöhästymään. On myös mahdollista että maksajalle ei itselleen ole tullut suorituksia ajallaan ja hänen taloutensa on tiukoilla, tai esim. tekniikka voi pettää.
Joka tapauksessa asiaa se ei muuta, oli syy mikä hyvänsä, mutta toisaalta ei se myöskään ole maksajan vika jos saajan talous on persiillään. Eli siinä mielessä ei olisi ollut oikeutettuakaan purkaa turhautumistaan häneen.
No, olemme inhimillisiä kaikki, niin sinä murisemassa siellä rahojen viivästymistä, maksaja myöhästyneine suorituksineen kuin minäkin tässä besserwisser-asenteeni kanssa.
Hyvää alkanutta kuitenkin sinnekin..
Nice try, Tipu.
Meillä kerran pomo unohti maksaa palkat. Kolleega siitä lohkaisi, että voi olla, ettei muista tulla jonain aamuna töihin...
Vuonna öö kun olin pienen piiperöisen yh ja todella elin sillä mitä lapsilisä ja kotihoidontuki nyt olivat - ja elatusmaksu, silloin kuin se sattui tulemaan, niin oli OIKEIN virkistävää huomata kuinka esim KELA tmv instituutio saattoi ihan tuosta noin vain "unohtaa" laittaa jonkun tuen tilille. Kun sinne soitti (minulla ei todellakaan ollut puhelinta vaan raahasin läpi tuulen ja tuiskun lapsenrattaat muutaman kilsan päähän puhelinkopille) niin sai kuulla että on tapahtunut "inhimillinen erehdys" ja erhedys korjataan mahdollisesti seuraavan viikon loppuun mennessä. Ai jaa. Miten sen maksamattomuuden SYY mitenkään helpottaisi sitä ettei ollut esim ruokaa viikoksi tms? Se oli kyllä kituuttamista, mutta opetti että KOSKAAN ikinä milloinkaan en luota mihinkään rahavirtoihin.Tai niiden aikatauluihin. Jotenkin se että epäilee jo etukäteen auttaa aikankin hiukan.
Koitahan jaksella, blogiväsymystä täälläkin, vaan ei sinun blogiisi vaan siis omaani :))
Kupla
Lähetä kommentti