keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Päiväkahviseuraa kaksin kappalein

Satun kerkeäkielinen pikkuveli ehti naamakirjan puolella jo tästä otsikosta vetää johtopäätöksiä joita ei kärsi lähemmin tarkastella, mutta se Mikalle kaikella rakkaudella sallittakoon.
Pirre ja R kävivät aamusella juomassa kahvikupposet, syömässä rahkapiirakkaa ja ilahduttamassa minua jutuillaan. Eilisen ihmistuntemuskolahduksen jälkeen tämä oli niin laastaria, jotta!

Kaupassa käytiin miehen kanssa, täydennettiin varastoa. Mies on puolikuntoinen, näinköhän alkaa uusi lenssukierros tässä talossa. Ei soisi alkavaksi.

Tai jos tulee niin tulkoon nytjust. Maaliskuussa minä nimittäin ilmeisimmin opiskelen liiketalousjuttuja Porvoon Edupolissa. Taas kerran yritän pätevöityä, eikä se tällä kertaa kaadu ainakaan siihen että lapset on pieniä tai talous ei kestä.

Talous ei siitä merkittävästi kohene, mutta ei romahdakaan (työvoimapoliittista aikuiskoulutusta). Let's face it - toistaiseksi en elä kirjoittamalla, ja mitä tulee opiskeluun niin ruokahalu kasvaa syödessä. Nyt kun ihan oikeasti saa yönsä nukkua. Ja kun isohko kirjallinen sitoumus purkautui, niin..
Eilen kävin tuota kurssia varten haastateltavana Itä-Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistossa joka on paikallistenkin kannalta Hornantuutissa.Ihan tosi, kun nousin bussista Porvoontien varressa, ohitin paikan nimeltä Hornhattula, siis byroota etsiessäni. Ja eksyin, tietysti. Kaiken kaikkiaan kävelyä taisi harha-askelineen kertyä kuutisen kilometriä, ehkä enemmänkin. Osa uppolumessa, eksyin jonnekin tajuttomalle lumenluovutuspaikalle. Soitin että tulossa ollaan, mutta myöhästyn, osaiskohan joku neuvoa..
Osasivat ne. Ja vissiin se rämpiminen teki vaikutuksen, koska kun katselin omia tietojani, oli siellä hyväksymismerkintä, eilen tehty. Virallista ilmoa ei ole vielä tullut, joten ajankohta on avoin, maaliskuuta veikkailtiin.
Se toimisto oli siis vaikea löytää, mutta itse Edupoli on somasti tienvarressa Eestinmäessä bussipysäkin vieressä ja toinen pysäkki on oma kotipysäkki. Lähes ovelta ovelle, puolessa tunnissa; Helsingissä on paikkoja joihin on huomattavasti hankalampi päästä. Matkaa subventoitaisiin ylläpitokorvauksella.

Nyt kun tuo käsikirjoitushomma tällä tavoin rysähti kappaleiksi, on tarkoitukseni viimeistellä Kariston teksti ja kirjoittaa yksi kolmiopokkari ennen kurssin alkua. Eiköhän se suju, jollei mitään ihmehiä tapahdu.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia Reinellä ansaitusta nauruterapiasta. Teki hyvää.

Ja se rahkapiirakka oli niin hyvää jotta melkein kielikin meni sen mukana. Mitäs mie keventäjä.*virn*

Pirre ja R. (majakka ja perävaunu sanois joku)

Lippis kirjoitti...

Mitä? Siis onks se ny jotenkin menny mämmiks se kässärijuttu? Privaa, kiitos? Oon taas ollu uutispimennossa sun viimeisimpien käänteides, niiden joita et kerro suoraan blogissa, kanssa..

Anonyymi kirjoitti...

Tevetuloa Seikkailujen Kaupunkiin opiskelemaan ja sitten otetaan tositarkoituksella ne perjantai kahvit ohjelmistoon:)
piiu