Vihreäthän ne on...silti *kurkkaa peilistä*

Seuraava avautuminen on vain semiavautuminen. Joku saattoi katsoa eilisen A-studion ja osaa yhdistää, detaljeja en rupea nyt tässä selittämään.
Älä ole liian sinisilmäinen, oli tuntematon vastannut kommenttiini Lenkkiä leipäjonosta -blogissa. Vastaus sivusi silloin pokkarikirjoitteluani ja sinisilmäisyyttäni lastenkotielämää kohtaan josta tuolla tuntemattomalla oli rujoja kokemuksia.
Vastasin että romanttisissa pokkareissa saa, jollei jopa pidä, olla vähän sinisilmäinen, tosielämä erikseen. Näköjään osaan olla sinisilmäinen siinäkin. En osaa ajatella että jos joku vilauttaa tilaisuutta joka tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ehkä onkin sitä.
Petoksista, epärehellisyydestä on kyse. Ei minun, yhteistyökumppanin. Satatuhatta kertaa päivän mittaan olen miettinyt, olenko ehtinyt olla osallinen. En ole. Olen vain tullut harhaanjohdetuksi. Onneksi saan itseni kuiville, ennen kuin olen ehtinyt sotkea elämääni enempiä liikoihin lupauksiin ja mahdollisiin väärinkäytöksiin.
Tavallaan putosin kyllä korkealta. TOisaalta, en odota kovin paljoa ihmisiltä, noin ylipäätään. Se katulapsen sielu, you know. Helpottaa tällaisissa tilanteissa.
Syytettä vasta harkitaan. Silti oma yhteistyöni kyseisen henkilön kanssa loppuu tähän. Parempi varjella nimeään ennen kuin sitä edes on.