Ja tuli ehtoo ja aamu ja seuraava päivä

Ajatukset ovat eilisen kuolinuutisen ja sen tiimoilta virinneiden keskustelujen jäljiltä pyörineet emotionaalisessa pesukoneessa ja lingossakin vielä sen päälle. Nyt ne roikkuvat kuivumassa, eiköhän niistä vielä käyttökelpoisia tule.

Sitä odotellessa olen siivonnut, lukenut proosa-aineistoja, järjestellyt papereita huomiseen työhaastatteluun (vuokrafirmalla saattaisi olla keikkatöitä tiedossa ennen maaliskuun koulunalkua). Perhe saa ruuaksi tänään uunimunakasta, kinkkusuikaleilla ja juustoraasteella höystettynä.
Ryvetyksellä olleet raha-asiatkin alkava pikku hiljaa loksahdella paikoilleen. Se on aina kun joku suoritus myöhästyy, palikat menevät pitkäksi aikaa sekaisin. Nyt kun yksi sivutulolähde kuivui kasaan, niiden rikosepäilyjen myötä, on suunnilleen kaikki liossa mitä taloon tulee. Vararahaston keruuta ehdotteleville en voi kuin katkerasti nauraa - mutta valoa näkyy siis jo tunnelin päässä!

Maailma on joidenkin ihmisten mielestä paska paikka. Kaukana kavala maailma, niinhän se Tuonen lehto -runo loppuu. Nuorena äitinä se sai tukan pystyyn - on siinä kehtolaulua kerrakseen, "sinnepä lapseni saatan", my ass...
On maailma kavala. On se sitäkin, aina välillä. Sen lisäksi se on ihana, ihmeellinen, kiehtova paikka. Aina välillä.
Ei meistä kukaan ole kelvoton elämään. Eikä liian hyvä tähän maailmaan. Maailma on,me olemme aikamme, se on ainoa mikä on edes jotenkin varmaa.
Satu kirjoitti pitkän ja rohkean kommentin eiliseen päivitykseeni, kiitos siitä. Selkeytti paljon omiakin mietteitä. Satun blogista löytyi aarre, erään maaliskuun päivityksistä. Löytyi tällainen lause

“Tuska on väistämätöntä. Kärsimys on valinta.”

Lauseesta lienee vastuussa Dalai Lama jos oikein muistan.

Luin sen, pyörittelin mielessäni ja ajattelin ensin: "niin totta" ja sitten: "tämä lukee tässä blogissa tähän aikaan vuodesta. Maaliskuussa."

Samassa bloggauksessa puhuttiin myös valosta. Ulkona on edelleen viheliäiset miinus kuusitoista astetta (sanoo säänappi koneen työpöydällä). Valo on kuitenkin jo hiipimässä takaisin. Lämpö tulee myös.
Näkee tämän paskamaisen, viheliäisen, ihanan, kiehtovan paikan vähän paremmin taas. Eikä näe mitään syytä ottaa loikkia täältä vieläkään.