"Tarinan aika ei siis ole sama kuin luonnollinen koettu aika. Silti lukija käyttää tekstin ajan hahmottamiseen omaa tietoaan luonnollisesta ajasta. Mutta erityisesti lukemiseen käytetty aika on tärkeä osa ajan hahmottamista kertomuksessa sillä siitä lukija pystyy havaitsemaan, miten kauan aikaa minkäkin kohtauksen tai henkilön kuvaamiseen käytetään"
Tämä katkelma on kuluneen viikon teemasta, kirjallisuuden proosa-osiosta siis. Ja minussa taistelee nyt kaksi persoona.
Toinen tuntee itsensä tyhmäksi. Se on se jolle tämän kaltainen teksti on jotain suurta ja hienoa ja joka järjettömällä selkärankafiiliksellä kokee olevansa liian tyhmä ja kouluttamaton ymmärtääkseen.
Sitten on se toinen joka näkee tekstin, kuten Kuolleiden runoilijoiden seuran runousopin oppaassa olleen x- ja y -akselin runouden arvioinnin mittarina. Tämä toinen nappaisi mielellään paperin ja viskaisi kattoon.
Kun tämän toisen mielestä tuo boldattu lause on, jollei nyt roskaa, niin elämälle vierasta.
Ihan oikeasti - kuka lukiessaan vaikkapa Da Vinci -koodia pistää henkilöitä järjestykseen: Robert Langdonia on nyt kuvattu puoli tuntia, Sophie Neveauta kaksikymmentä kolme minuuttia ja Bezu Fachea kolmetoista ja puoli minuuttia? Miksi tällainen tieto on tärkeää? Eikö Da Vinci koodia voi ymmärtää ilman sitä? Ymmärtääkö sitä paremmin kun osaa hahmottaa henkilöihin käytetyn ajan?
Kun akateemisesti hyväksi havaittu teksti herättää minussa tällaisia kysymyksiä, niin johtopäätös lienee että minä olen vain liian tyhmä...(tiedoksi niille anonyymeille jotka tässä vaiheessa lukemista naputtelivat kommenttilaatikkoon "sä oot vaan liian tyhmä", eli turha vaiva, tajuan sen itsekin).
Onneksi lähdin tekemään näitä opintoja juuri tämän takia. Oivaltaakseni asioita. Oivallus ei tässä kohtaa ehkä ole juuri sitä mitä sen piti olla, mutta oivallus mikä oivallus.
Niin, sekö että minä olen tyhmä? Ehkä, mutta ennen kaikkea se että tuollainen lähestymistapa lukemiseen on minulle täysin joutavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Entä jos henkilöiden dynamiikan ja hierarkian pystyisi päättelemään ajan perusteella? (Villi arvaus..)
Ikävä todeta tähän, että minulla jäi suomen kirjallisuuden opinnot kesken, koska en kestänyt sitä analysointia. Minulta lähti into lukea yhtään kirjaa ja nauttia niistä, kun koko ajan mietin, mitä kirjailija on tällä tai tuolla tahtonut sanoa. Minä vain halusin lukea kirjoja...
Jösses, jos sie uot tyhmä niin mitähä mie si uon?
Ei juu, kyllä se lause on käsittämätön oikeasti, oikeassa elämässä. Mutta noihan kannattaa sivuuttaa tai siis ei tarvi edes olla samaa mieltä (jos tajuaa mitä toi tarkoittaa). Tieteessä monet on eri mieltä. Tää helppo sanoa tyypin, joka on yrittänyt joskus opiskella kirjallisuutiedettä, mutta ei... pystynyt.
t: lukija
HAA! Olet oivaltanut Ison Asian: kaikki mikä on akateemista, ei ole viisasta (tai välttämättä edes oikein). Osa on pelkkää sanahelinää.
Mutta fiksu opiskelija - JOLLAINEN SINÄ OLET - osaa kyseenalaistaa ja poimia helmet moskasta.
Sehän on koko jutun juju?
Mutta pakko sanoa, että kirjallisuusanalyyseistä saisin itse ankaran ihottuman...mikä ei tarkoita sitä, ettei siitä voisi ammentaa Vaikka Mitä.
t Kipinä
Olen tuon 18.tammikuuta 2010 8.27 kommentoineen anonyymin kanssa ihan samaa mieltä. Kirjallisuuden opinnot on graduvaiheessa, koska opin jo alussa luottamaan omana järkeeni, eli siihen, että esimerkkisi mukainen pähkäily on täyttä roskaa, joka on syntynyt siten, että itsensä ja omat ajatuksensa tärkeäksi tuntenut tutkija on päättänyt sanallistaa joitakin kaikkien itsestään selvänä pitämiä asioita.
Tiedätte tyypin: "Pilvien valkoisuus vain korostuu taivaan sineä vasten".
Tuo lause kertoo jostain kirjallisuustieteen tutkimussuuntauksesta jotain (muistaakseni narratiivitutkimus - kertomuksen poetiikka by joku?) joka oli tuossa muodossa uutena vallalla joskus 40-50 -luvuilla, mutta jotkut tuota edelleenkin jaksavat totuutena esiin tuoda.
Elämä etenee, niin myös kirjallisuustiede, eikä se tutkimus OLE tuollaista :).
Lähetä kommentti