Oletteko koskaan lukeneet kirjaa (fiktiota) jonka idea on oikeastaan hyvä, mutta tekotapa jotain tökön ja hirvittävän välillä?
Minä luen parhaillaan. Kirjan nimi on Lapsitappajat ja se on dekkaripäivien saalista. Kirjoittaja on viisikymppinen menestynyt nainen, kirjoittanut elämäntapaoppaita, olikohan koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori tai jotain. Menestynyt sijoittamalla niin hyvin että on voinut viisikymppisenä ruvennut tekemään mitä tykkää ja tehnyt sitten mm. dekkareita.
Tämä on ensimmäinen jonka tältä kirjoittajalta luen. En tiedä jääkö viimeiseksi. Kaksi niitä ostin, dekkaripäivien kirpputorimyynnistä, tekijänkappaleita veikkaisin, myyjänä kirjoittaja itse. Kaksi euroa kappaleelta maksoin. Hyvä etten enempää.
Minä olen jokusen vuoden nuorempi kuin tämä kirjoittaja ja mielelläni eläisin niin kuin hän, vapaana kirjoittajana. Mutta en käyttäisi vapauttani näin! Jos ihmisellä on oppiarvoja siinä määrin kuin tällä kirjoittajalla niin luulisi että tausta-aineiston tarkistaminen on hanskassa ja kokemusta kirjoittamisesta sen verran ettei sorru kömpelöihin lauserakenteisiin kuten vaikkapa tämä:
...kuolemaan vaikuttaneena kuolinsyynä (täh?) oli ekstaasin ja masennuslääkkeiden yhteisvaikutuksen aiheuttama myrkytys, serotoniinioireyhtymä. Ynnä alkoholin nauttineisuus.
Nauttineisuus?
Ja vähän aikaisemmin kirjan naispoliisi on kuulustellut tyttöä joka on "selvä anorektikko" (=ei siis humalainen anorektikko) ja joka varmaan kohta kuolisi ketoosiin.
Ketoosiin? Kun ei tarvitsisi kuin käydä Wikipediassa:
Ketoosi on elimistön luontainen keino selviytyä tilapäisen ravinnonpuutteen yli, eikä sitä ole syytä sekoittaa diabeetikolle mahdolliseen, vaaralliseen ketoasidoosiin. Lievää ketoainetuotantoa tapahtuu elimistössä usein ilman erityisruokavalioitakin
Tällainen ei minusta ole puolusteltavissa. Vaan huolimattomuutta. Vain ja ainoastaan sitä. Epäilemättä kukaan kustannustoimittaja ei ole kajonnut tekstiin, mutta luulisi että kirjoittaja kunnioittaisi lukijoitaan tai edes itseään niin ettei päästäisi tuollaista julki.
Olen oikeastaan iloinen siitä että sijoitin neljä euroa tämän kirjoittajan kirjoihin. Lapsitappajan lisäksi odottaa Naisen kosto. Ovat loistavia esimerkkejä siitä miten en tahdo kirjaa kirjoittaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Nyt kyllä alkoi kiinnostaa. :0
Ovatko nuo kirjat siis omakustanteita, vai jonkun tunnetunkin kustantajan kustantamia?
Kävin tsekkaamassa ja kustantaja on Voimapaja,yritys jonka omistaa, yllätys, yllätys, kirjoittaja itse. Googleta ja tiedät lisää.
Lapsitappajissa on edellä mainittujen lisäksi horjahtelevaa ajankuvausta - ympärillä olevista ilmiöistä voi päätellä että nykypäivää eletään, mutta Suomen valuutta on edelleen markka. Ja yksi kirjan henkilöistä, Janita, 14 v..kirjoittaja ei ole selvästikään osannut päättää mikä tämä Janita on. Ensin hänet mainitaan "kurvikkaana ja varhaiskypsänä" sitten yhdessä kaverin kanssa "anorektisen laihana". Sitten tyttö kertoo että hänestä on kotona valmennettu missiä pienestä tytöstä saakka ja muutaman sivun päästä selviääkin että isä on luvannut tytölle d-kupin silikonit 18 v-lahjaksi. Huoh..
Eheheeh, nyt naurattaa... Siis se, että minulla on aina tapana ärähtää tällaisista asioista (ja siittä oikoluvusta ja panovihreistä omassa lokissa) ;D Hyvä, että joku muukin huomaa erinäisiä outouksia joissakin opuksissa.
Tuo ei ole osunut jostain syystä ilmeisesti käsiini (tai olen sen heti dissannut). Samalta kirjoittajalta on 2 kissan arvoinen opus kyllä eli nippa-nappa välttävä jne.
Heh, sanon minäkin! Ihan tuntematon kuuluisuus minulle, ja ihan kamalaa kökkökieltä kaiksissa esimerkeissä. Mutta hyvä, kun löysit jotakin hyvää tästäkin lukukokemuksesta: tiedät, millaiseksi kirjailijaksi et halua tulla. :)
Huomasin muuten, että olen ihan unohtanut kirjoittamiseen liittyvät kunnianhimoni muiden asioiden paineessa. Samoin huomasin, että blogielämäni on kovin pahasti oman napani ympärillä pyörimistä. Niinpä täälläkin on useampi kirjoitus, johon pitää palata oikein ajan kanssa.
Lähetä kommentti