Ja elämä on helppoo silloin kun on jotain josta pitää kii..

Lauantaiaamu ja lenkiltä kotiuduin. Ysiseiska kurkkukivussa ja kuumeessa, siispä äiti teki jotain lapsen puolesta, eli mainosjakokierroksen.
Rundi kesti tunnin ja kiemurteli sievällä omakotialueella jossa sai ihailla kauniita taloja ja pihoja. Muistelin miten joskus tein tuota hommaa ihan vain raapiakseni kasaan muutaman euron, rikaksi rokkaan. Kompastelin räntäsateessa, liukastelin sohjoisissa mäissä (syystalvea elettiin siis), pysähdyin kun alkoi supistella (syksy 2001, Nollakakkonen siis tuloillaan) jatkoin matkaa ja sinnittelin aina 2002 helmikuuhun asti naurettavan pienellä korvauksella (niin kuin aina noissa hommissa)kunnes selkäni teki tenän.

Se oli jotenkin perin erilaista silloin.

2001, kuten ennenkin olen todennut, oli aikaa jolloin taloutemme oli totaalikuralla. Kaikki meni mitä tuli ja enemmänkin..no, en ikävystytä teitä yksityiskohdilla jotka olen lypsänyt tyhjiin jo tässä tai edellisessä blogissa. Mutta siis, pieninä palasina poimin silloin leipäni maailmalta.
Palasina poimin sitä edelleenkin. Tilinauhoja tulee neljästä firmasta aika ajoin. Palat ovat toki vähän isompia, perhe pienempi ja vastuujako..sanotaan nyt vaikka oikeudenmukaisempi. Arki on melkoisen hektistä, jollen tee jotain, olen sitten totaalipysähdyksissä, yleensä nukun.
Ja nautin elämästäni.
Toisin päin kai sitä pitäisi tavoitella - työtä pöydän ääressä ja lepoa lenkkipolulla tai kuntosalilla. Näin päin se vain sopii minulle paremmin. Aina vain paremmin. Selkä, jalat, niskat, mieli, kaikki pysyvät paremmin kuosissa. Ihmissuhteet voivat niin hyvin kuin voivat voida - toki enemmän pitäisi nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä, mutta se on asia josta voi morkkistella aina jos sille tielle lähtee!

Ajatukset liikkuvat selkeästi ja taipuvat faktaksi ja fiktioksi kiukuttelematta. Otan siitäkin kaiken irti, tahmapäiviä tulee taas. Kuuntelen musiikkia, luen kirjoja, teen työtä, kirjoitan, ja sen kaiken yli, alla, päällä ja sisällä on perhe, kaikkein läheisimmät, ja kehänä ympärillä muut rakkaat ihmiset.
Elämä on siis ulkoisesti kiireistä ja sisäisesti tyventä. Palaset jotka jokusen vuoden siirtyilivät lokosesta toiseen, tuntuvat loksahdelleen paikoilleen.