Hyttymiä

Taisin blogata joskus perheemme inside-ilmaisuista. Otsikolla läpäkkö ja hatula. Jostain syystä nämä pyörivät tänään päässä, älkää kysykö miksi.
Hyttymät ovat jääneet sanavarastoon vuosien takaa. Tämän lanseerasi tytär89 joka raapi surkeana hyttysten puremia jalkojaan ja valitti että mulla on jalat täynnä hyttymiä. Oli kuulkaa niin hyvä nimitys hyttysenpuremille että jäi käyttöön.

Entä tiedättekö muuten mikä on "Merkkimetallinen"? Voisi luulla että se olisi joku rinnuspieliin ripustettava kapistus. Mutta ei. Se on sellainen pieni metalliputki johon isot sikarit pakataan. Niitä on ollut jokunen tässä talossa - miehen ylellisyys on aika ajoin polttaa iso sikari, pikkusigge on joka illan päätös, paitsi pahoilla pakkasilla. Ja Nollakakkonen pienempänä rakasti noita metallihylsyjä ja leikki niillä ja pummasi sitten kerran että kun sä isi poltat ton niin anna mulle toi merkkimetallinen.
Pikku hetki meni pohtiessa että miksi merkkimetallinen. Teräsbetonistahan se oli lähtöisin - "verivalan taika on aina suojanamme/tuo merkki metallisen veljeyden. Ennen Hard Rock Hallelujahia tuo oli poikienhuoneen hitti. Nyttemmin on kuopus vaihtanut Michael Jacksoniin.

Siis se kaveri joka täyttää kahdeksan vuotta huomenna. KAHDEKSAN???

Miten se aina jaksaa ihmetyttää? Kirjoitanko jossain hamassa tulevaisuudessa täällä että kuopukseni täyttää, herra paratkoon, NELJÄKYMMENTÄYHDEKSÄN...

Sitä odotellessa..