Viikonlopusta inspiroituneena kirjoitan taas. Pokkari saa sanoja jatkokseen ja uuteen dekkarinovellikilpailuun joka julistettiin lauantaina on jo idea valmiina. Kaksikin. Toista luonnostelin päässäni tänään, kun putsailin tuoleja töissä. Kotiinpaluu on sen työnimi. Aihehan on siis Rikos ja rangaistus ensi vuonna.
Viikko tulee olemaan kirjava. Huomenna lähtee Ysivitonen siskolaan ja jää yöksi, keskiviikkona Ysiseiska toiseen siskolaan yöksi ja torstaina Nollakakkonen sinne Välkkeelle. Torstaista sunnuntaihin se kestää, leiri. Keskiviikkona olen vapaalla, pyykkään, pakkaan ja oleilen pojan kanssa. Kirjoittamiseen varaan myös aikaa.
Houkuttelisi ostaa kalenteri, sellainen lukuvuosikalenteri. Niin kuin koululaisille kaupataan. Suosikilla ja Demillä oli sopivan näköiset, jos jättää pois ne teineille muokatut lisukkeet. Missähän olisi aikuisen naisen selkeä kirjakalenteri jossa olisi kirjoitustilaa ja joka olisi syksystä kevääseen? Tytärtä95 nimittäin kaupassa puistatti ajatuskin että äidillä olisi Suosikki-kalenteri...no hitto vie, jollen löydä mieleistäni, niin tasan tarkkaan hankin tuollaisen teinikalenterin. Kai niitä "miten vamppaan poikaystävän" ja "hyvä bilemeikki" -juttuja kestää kun ajanhallintaosasto on tarkoituksenmukainen. Huomatkaa, tää yrittää taas jäsennellä aikaa!
Sain luetuksi tuon Lauantaina julkaistun antologian kannesta kanteen. On siinä kuulkaa hyviä novelleja. Niin hyviä että olen ihmeissäni ja iloinen, kun Käsityöpussini kelpasi mukaan. Erityisesti novellit Elämälle vierasta (kirjoittanut Vesa Virtanen) ja Uusi ystävä (kirjoittanut Anne-Maria Kuopio) olivat suorastaan hyytävän hyviä. Elämälle vierasta kuvasi pariskuntaa joka ammuskeli huvikseen ihmisiä - tuli mieleen American Psycho tai Tarantinon elokuvat tästä! - ja Uudessa ystävässä Heini-tyttö tapasi Miran jonka isä oli hirviö. Näistä kumpikaan ei ollut kolmen kärjessä, mutta huikean hyvin tehtyjä tarinoita olivat! Tuli vähän surullinenkin olo, kun oli lukenut nämä. Ihan jokaisessa kirjoittajassa on potentiaalia jonka soisi pääsevän julki, mutta kun niin harva pääsee..
Nyt aloittelen sitä viime vuoden antologiaa, otsikolla Työ tekijänsä niittää. Eli rikos työpaikalla on ollut 2009 kilpailun aihe. Ja Rikos ja rangaistus siis ensi vuoden. Deadline vuoden loppuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Raatokanavien vankkumattomana kannattajana tulee mieleen, että niin sairasta ei joku voi kirjoittaa, etteikö tosielämä pistäisi paremmaksi. Vai pitäisikö sanoa pahemmaksi, aiheen huomioiden.
Kun ajattelee mitä kaikkea ihmiset tekevät toisilleen ja vielä nauttivat siitä (no, toisaalta minä "nautin" katsoessani dokumentteja näistä) ei voi kuin ihmetellä.
Esim. Westin pariskunta ja muut jotka omia lapsiaan kiduttavat, raiskaavat ja lopulta tappavat, tai nämä jotka pitävät uhriaan laatikossa kahlehdittuna vuosikausia..
Toisaalta näin rankoista aiheista on aina hankala kirjoittaa fiktiota, koska suuri osa yleisöstä todennäköisesti kieltävät asian epärealistisena ja siksi torjuvat kirjailijan näkemyksen.
Vielä pahemmaksi asian tekee, jos kirjailija yrittää käsitellä aihetta myös tekijän ja syiden kannalta..
No, joka tapauksessa, todennäköisesti jokainen kärkikymmenikköön kuuluva ajattelee samoin kuin sinä, että ne muut yhdeksän(toista?) ovat parempia ja tuntee syvää nöyryyttä siitä että on kelvannut parempien joukkoon.
Jatka sinä ihmisten tappamista fiktiivisesti, se on oiva tapa ymmärtää ihmisluontoa ja purkaa aggressioita.. :)
Lähetä kommentti