sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Lauantai-iltani kaksi miestä

Olipa eilinen ilta, lapset syöneet iltapalansa juoneet after sauna -limunsa,vetäytyneet omiin tiloihinsa. Minulla oli toisessa kädessäni kirja ja toisessa (hyvin pieni!) lasillinen punaviiniä.
Kirja oli Roland Barthesin Tekijän kuolema, tekstin syntymä, kokoelma B:n esseitä, siis.
Barthes oli se toinen mies ja sai minut epätoivon partaalle kryptisyydellään. Oli kuin olisi selvittänyt erittäin sotkuista lankakerää; aina välillä juoksi pätkä ihan mukavasti, sitten taas tuli tunne että nyt ei ilman leikkuria onnistu.

Yritin saada tolkkua esseestä joka käsitteli miehen tyyli-näkemyksiä. Ja eiliseen bloggaukseen viitaten, tässäkin oli jotain jota minä HALUAN ymmärtää, piruvie! Koska ne helposti juoksevat langat juoksivat niin riemastuttavan ymmärrettävästi ja jopa tutuntuntuisesti.

Ja korostan edelleen että se punaviiniannos oli erittäin pieni.

Lopulta paiskasin Barthesin kaaressa sohvalle (ei, viinilasi ei seurannut perässä vaan päätyi nätisti pöydän kulmalle). Sitten laskeuduin alakertaan jossa mies edelleen vilvoitteli saunan jälkeen ja puuskahdin epätoivoisena:

- Kuule! Kun sä aikoinasi opiskelit siellä Espoo-Vantaassa niin tuliko ikinä tilannetta että ei jumalauta, ei tätä ihminen tajua? Että tämä on kerta kaikkeaan liian vaikeaselkoista ja tässä menee ihmisikä että tästä ottaa selvää?

Mies katsoi minua hitusen syrjäkarein mutta tietty pilke silmäkulmassa.

- Tuli joo, välillä. Tulee vieläkin...yhden naisen kanssa.

Nauruksihan se suli. Jos Roland Barthes sai minut eilen epätoivoiseksi niin Aviomies sai minut hymyilemään.
Ja poiki hyvän keskustelun siinä after sauna -tunnelmassa. Mies luki insinööritieteitä jotka ovat absoluuttisia juttuja. Voiko kirjallisuus ikinä olla? Voiko sitä edes tutkia absoluuttisilla mittareilla, eikö tutkijan oma persoona, historia, kotiseutu, kaikki tämä vaikuta tutkimustulokseen?

Ei kommentteja: