Otsikko? Meinasin vain pitäisikö se lisätä tuohon blogin nimeen. Sellaisia minä nyt putsailen työkseni. Ja nautin. Kun alkuvuosi meni koneen äärellä, apinan raivolla naputellen - laskin että fiktiota tuli kirjoitettua reilu viitisensataa sivua joista reilu puolet myyntiin ja se loppu Karistolle onnea kokeilemaan - niin nyt olo on suorastaan puhdistava kun teen ruumiillista työtä. Tuo lisää leipää pöytään ja kun syksyllä jouduin palaamaan työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteeksi ja vahdittavaksi sitä myöten niin se lisää hyvää fiilistä.
Työ ei ole täyspäiväistä ja sopimus tehty siten että minulla on x määrä tunteja kuussa ja aika hyvä mahdollisuus vaikuttaa siihen miten sen määrän asettelen. Siinä toinen asia josta tykkään. Työtä ja vapautta sellaisessa omalle persoonalle sopivassa suhteessa.
Ja yli kaiken tykkään paikasta, isosta konepajahallista jossa on tilaa, leveyttä, korkeutta, taustalla humisee joku iso härveli (ilmastointilaite?) seesteisesti ja me muutamat ihmiset kuljemme omissa puuhissamme jättäen toisemme rauhaan. Tylyäkö? Ei. Minä rakastan. Tilaa omille ajatuksille, jos tahtoo, omalle musiikille, uusien tarinoiden istuttamiselle, multaamiselle ja kastelemiselle ja aina välillä vain silmäilen paikkaa ja mietin mitä kaikkea muuta se voisi olla kuin varasto. Huikea taiteilijakoti? Filmihalli? Bilepaikka? Kummitustalo ("ja se, joka talossa käveli, käveli yksin")? Lähistöllä on kahvipaahtimo jonka tuoksu tuo aamuisin mieleen nuoruuden ja lapsuuden jota aika ajoin vietin lähellä tuota kaupunginosaa.
Kroppa kiskottelee hiukan vastaan, ei ole tottunut moiseen, mutta saa nyt toistaiseksi tottua. Näillä mennään tarpeen mukaan, sekä työnantajan että vähän minunkin.
Varttitunnin päästä lähden paloasemalle. Lippukunnan juttuja, sammutuskoulutus. Sieltä kirkolle, kokoustamaan Partiovanhempiin. Sohva laulaa seireenilaulua, samoin tenttimuistiinpanot, tentti on lauantaina. Mutten anna periksi. Parikymmentä minuuttia pitäisi veljesten mahtua saman katon alle tappamatta toisiaan, ennen kuin isot siskot ehtivät kotimiehiksi. Tai siis vain ysivitosen piti olla pikkuvelivahtina (ysiseiskalla partioilta hänelläkin), mutta tytär kutsui kummisedän ja vanhimman siskon tukijoukoiksi. Annoin esikoiselle rahaa päivällä (sama työpaikka joskin hän tekee toimistoa)ja ah, ihanaa, hän huolehtii pesueen ruokkimista! Se joka ruokkii perheeni poikkeuspäivänä on kanonisoinnin arvoinen!
Mitäs muuta meille kuuluu. Ysiseiska sai lauantaina ruskean vyön taekwondosta. Ensi syksynä hän sitten siirtyy treenaamaan aikuisten kanssa. Muistinko mainita täällä siitäkään että hän haki ja pääsi paikallisen yläasteen matikka-luonnontiedeluokalle? Ysivitonen haki siihen lukioon minkä esikoinen kävi aikanaan eli luonnontiedelukioon. Jos keskiarvo on yhtä hyvä kuin jouluna ja viime keväänä niin taitaa päästäkin. Miettii jo nyt että tekisi lukion neljässä vuodessa, liian monet kiinnostuksen kohteet eivät mahdu kolmeen. Pitkää matematiikkaa nyt ainakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti