Jos pakkanen jatkuu

..voipi iskeä radiohiljaisuus tähän blogiin.
Meillä on huushollissa ilmalämpöpumppu, alakerrassa lattialämmitys ja vielä varaava takkakin, kaikkia käytetään. Ja kaikista näistä huolimatta eteinen, jossa tämä työpiste on, on jääkylmä, etenkin lattiatasossa.
Ja allekirjoittanut taitaa olla vanha. Siis allekirjoittaneen kroppa, mieli ei vielä edes saa äänestää, luulen.
Kylmyys nimittäin sattuu. Kolottaa, jomottaa, juilii, kalvaa, tekee ihan pirun kipeää. Pohkeissa, nilkoissa, kyynärpäissä, ranteissa, ristiselässä.

Kylmyys jotenkin myös hyydyttää. En ikinä uskonut että näin kävisi, minähän olen aina tykännyt viileästä hellettä enemmän. Liika on kuitenkin liikaa.
Minä olen koko ajan väsynyt. Aivotoiminta ja aloitekyky ovat nekin pakkastasolla. Mitä minulle on tapahtunut?
Olen joulun jälkeen syönyt tietoisen terveellisesti, karsinut viininjuonnin, huolehtinut siitä että joka päivään sisältyy liikuntaa. Ei nyt minkään liikuntapiirakan verran, se on toistaiseksi minulle suorastaan yököttävän iso. Elämä on ollut, jollei nyt askeettista, niin tietoisen terveellistä. Eikä se ole harmittanut.
Harmittaa vain jatkuva kylmyys ja toistaitoinen olo. Vainoharhaanko minä jos yhdistän ne toisiinsa? Selvyyden vuoksi mainittakoon että kirjoitan tätä villatakki päällä, tuplasukat jalassa ja kohta haen sormettomat hanskat jos tämä vielä jatkuu, eli pukeutumisesta ei ole kyse.
Ja olinko se oikeasti minä joka tällaisina talvina 70-luvulla vietti päivänsä luistinradalla ja murtsikkaladuilla, hiihtomerkkejä suorittamassa?? Mitä tapahtui sille minulle? Aikuisen arkiko nuiji sen jalkoihinsa?
Yläkertaan lämmittelemään.