keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Nulla dies sine linea

Silloin tällöin näen unia jotka ovat suoraan unien arkkitypologiasta. Vaellan talossa jonka tapahtumat vaihtelevat mutta joka on noin suurin piirtein saman mallinen aina - kolme kerrosta, eniten elämää ensimmäisessä, toinen on rauhallisempi ja kiehtovampi, ja kolmas samanlainen kuin toinen paitsi vanhanaikaisempi, jotenkin "patinoituneempi" ja ihan vain minun käytössäni. Teen unessa asiaa sinne kolmoseen milloin milläkin syyllä ja vain vaellan ympäri. Ylemmissä kerroksissa on kulkuyhteys huonesta toiseen, siis niissä voi kiertää ympäri.
Silloin kun sairastuin masennukseen, oli yhteys kolmoskerrokseen poikki. Yritin sinne väkisin ja tulin heitetyksi ulos koko talosta. Luovina, hyvinä kausina talo on valoisa ja valtava ja siitä löytyy lähes rajattomasti uusia huoneita. Mutta perussabluuna on aina sama, kolme kerrosta ja ympäri kiertävä kulku huoneesta huoneeseen. Kolmas kerros vähän "enemmän" kuin kaksi alempaa.
Työpaikkani toimiston yläpuolella on kaksi tyhjää kerrosta. Jokin aika sitten minut kierrätettiin niissä, kakkosessa ja kolmosessa. Kummassakin siis tyhjä huoneisto, toimistokäyttöön ilmeisesti.
Kuin kotiin olisi tullut! Menin täysin äimäksi jo kakkoskerroksessa, kolmosessa haltioiduin lopullisesti. Tiedän että se on hölmöä mutta siinä ne olivat, uneni talon kerrokset, perusmuodossaan. Juu, ja tiedän että talo-unet ovat oman persoonan syväluotaamista. Että koko homma on mielenkiintoinen sattuma.
Silti rakastuin noihin tyhjiin huoneistoihin. Koska en ole varma, saako niissä käydä - vaikken siis mitään tihutöitä tekisikään, ihmettelisin vain! - kiipeän aina välillä kurkkimaan ovista, jotka ovat raollaan. On niin kummallista katsoa livenä jotain mitä yleensä näkee päänsä sisäisissä yöelokuvissa!
Niin, ja otsikko on latinaa, maalari Plinius Apellekseen kytketty sanonta, tarkoittaa "ei päivääkään piirrotta", luulisin. Koska englanninkielinen käännös on "not a day without a line draw" tuo on vain päätelmäni, kontekstista johtuen. Voihan se rajanvetoakin tarkoittaa. Tuon paikan porraskäytävässä on siis kattomaalauksia ja tuo teksti.
Ja nyt minä vedän rajat toden ja unen välille ja painun suihkuun.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kiintoisa uni! Minullakin on oma unitaloni, sellainen valkoinen ja rapattu, ja sitä ympäröi villiintynyt puutarha. Melkein joka huoneessa on joku uuni tai muu tulisija, ja sen kaapeista löytyy vaikka mitä kamaa... Jänniä juttuja nuo. Mielenkiintoista loppuviikkoa toivottelee Alohomora