Tässä talossa, näissä huoneissa

Näyttää siltä että jollain vedenjakajalla tai välietapilla olen taas henkisesti.

Nurinkurisesti aloitin aamubloggauksen aamukahvista töissä vaikka alun perin piti kirjoittaa viimeöisestä unesta. Ei ehkä kenellekään muulle kuin itselleni, koska tuntuu tarpeelliselta kirjoittaa tietyt unet muistiin.

Eli yleensä jossain risteyskohdassa elämää, näen unta talosta. Niin kuin viime yönäkin. En ollut talossa sisällä tällä kertaa, näytin siitä kuvia ihmisille seurassani ja esittelin sitä ulkopuolelta. Ulkoa katsottuna se oli about Norrmenin talon näköinen ja kokoinen. Eli siis iiiso ihana vanha hirviö.

Seisoin seurueeni kanssa pääovella kun sisällä olija huomasi minut. Nainen, minua vanhempi, hoikka ja pieni, hyväntahtoinen ja arvokkuutta henkivä. Jonkinlainen intendentin ja emännöitsijän välimuoto. Nainen raotti ovea ja sanoi että mukavaa kun tulit, haluatko käydä taas kerroksissa. Minä siihen että en juuri nyt, tai siis haluaisin mutta en ehdi. "Tule takaisin kun ehdit" nainen sanoi ja meni. Minä selitin vähän huvittuneena että nainen oli niin tottunut minun läsnäolooni että antoi minun seikkailla kerroksissa rajattomasti omin päin.

Sikäli hassua kun samalla tiesin että talo oli minun omani. Minun, mutta säädellysti käytössä ja minusta se oli unessa vain hyvä. Sanoin vielä että sitten kun vien ystäväni sinne niin on parasta että menemme hissillä ylös ja alamme tutkia taloa ylhäältä, portaita alaspäin laskeutuen.
En käynyt sisällä, mutta minun ei tarvinnut. Tiedän miltä tuo talo näyttää sisältä.

Ainakin kolme, neljä kerrosta, usein paljon enemmän. Keskellä joka kerroksessa iso halli, niin kuin porraskäytäväaula, suorakaiteen muotoinen. Reunoilla käytäviä joiden varrella epälukuinen määrä pieniä huoneita, joskus valtavan paljon, minimissään kymmenkunta per kerros. Joistain huoneista pääsee suoraan toisiin huoneisiin.

Ja ylempänä olevat kerrokset ovat aina hiljaisempia ja vanhanaikaisempia tunnelmaltaan kuin edelliset. Niissä on käyttämättömyyden tuntua mutta niihin minä aina pyrin joskin useimmiten eksyn pikkuhuoneisiin ja jään pällistelemään niihin jotain epämääräisen tuttua yksityiskohtaa - liettä lapsuudenkaverin kotona, päiväkodin leikkinurkkausta, vanhaa sohvanrähjää..

Nämä unet jäävät mieleen kirkkaina ja selkeinä ajatuselokuvina. Ne ovat minulle merkittäviä itsetuntemuksen työkaluja. Siksi kirjoitan, kääntelen ja vääntelen niitä. Mietin niiden sijaintia maantieteellisesti - skaala on laaja, Karjaalta Pariisiin - omaa käyttäytymistäni talossa, mahdollisia suljettuja huoneita, keitä siellä on kanssani. Ja miksi niin usein kyseessä on oma talo johon en jostain syystä saa mennä tai jossa on rajoitettu kulkuoikeus? Tai sitten talo jota juuri olen ostamassa ja jossa seikkailen täysin rajattomasti - mutta se ei siis vielä ole minun?
Näkeekö kukaan toinen toistuvia talo-unia?