Tein eilen Sharon Stonet. Jääpiikillä.
Ja ennen kuin kukaan pyörtyy, saa sydärin tai soittaa poliisille niin tämä oli vertauskuvallista puhetta.
Varustauduin henkisellä jääpiikillä ja avasin keskustelun parisuhdepaskasta väkisin. Kerroin miltä pakkanen minusta tuntuu, miten se minuun vaikuttaa ja ilmoitin että en avaa tätä solmua yksin. Ilmoitin että otan puoli vastuuta tilanteen purkamisesta. Toinen puoli kuuluu hänelle tai sitten on kuulumatta.
Rahasta, tuosta ikuisesta riidanaiheesta puhuttiin siitäkin. Rakkaudesta - ei uskallettu. Vielä. En tiedä auttaako puhuminen meidän tapauksessa. Huonoja kokemuksia. Mutta perkele pitää yrittää! Kun kaikki sanovat että puhuminen on ainoa keino jne. Vaikeneminen tuo pakkasen ja olen kyllästynyt palelemaan. Enkä tahdo rikkoa vatsaani, mieltäni, elämänuskoani ja mitähän vielä tämän tilanteen takia.
Yleensä en bloggaa taustamusiikin kanssa mutta nyt soi Lauri Tähkän Pauhaava sydän. Sopii mielialaan.
Oma elämä-osastolla olen myötätuulessa. Lyhyesti sanottuna mainitsemani draamatuottaja näytti vihreää valoa ja käynnistelemme käsikirjoitusprojektia. Aika näyttää näkyykö se televisiossa.
Siksikään en halua hajota palasiksi toisen ihmisen kylmän torjunnan takia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hei todella upeaa kuultavaa tuo draamajuttu! Onnittelut! Odotan innolla, koska tulee näköradiosta ulos;))
Go girl!! Olen hengessä mukana molemmissa projekteissa, niin pakastimen sulatuksessa kuin käsikirjoitusprosessissakin. Viikonloppua! Alohomora
Alohomora ehtikin ensin sanomaan, mitä myös minun mielessäni pyörii.
Samoin täällä onneva oikke kovasti kässärin tekkoo.
Sit siihen pakkasjuttuun. Mulla on omakohtainen
kokemus omasta tunnevammasta. Tosin se liittyi
kanssa mun lapsuuteen ja siihen, että en ollut saanut koskaan syliä, eli en muistanut jotta
olisin ollut koskaan äidin tai isän sylissä ym.
Se vaurioitti minua sillätavoin, että en osannut oikein mitään tehdä omien lasten kanssa. Rakastin ja rakasta heitä ja jos joku tekisi pahaa niin tiikeri tulisi esiin.
Sitten sain arvosteltavaksi kirjan joka kertoi
elämättömästä lapsuudesta. Se kylläkin kertoi
alkoholiperheen lapsesta, mutta siinä oli niin tuttua asiaa jotta se alkoi avata mieleni solmuja. Nyt tiesin miksi.
Vasta tyttäreni pojat ovat saaneet minulta avoimen sylin ja lellimiset ja paapomiset.
Kirjoitan tämän siksi, että tunnevammat useinmiten liittyvät lapsuuteen ja niitä ei välttämättä edes itse tunnista, enenkuin jokin
napsauttaa sen solmun auki.
Meillä käytiin tyttären kanssa pitkään näistä keskusteluja kirjeitse. Nyt jo voimme jutella
ihan nokat vastakkain.
Hän kertoi mm. kokeneensa, että hän on syyllinen minun sairauksiin ja ties mihin kaikkeen. En kuitenkaan tiennyt, että olisin
näin syyllistäneet lapsiani.
Jospa jääpuikkosikin alkaisi vähitellen sulaa.
Terkkuja Pirre
Onnea tosi paljon draamajutun vuoksi. Hitsit, että olen super iloinen puolestasi. Onnea!
piiu
Lähetä kommentti