Nytkähti se pokkari (hehee, meinasi tulla typo eli pikkari) jonkin verran eteenpäin. Ja kääntyi vähän eri suuntaan kuin olin ajatellut, mutta paremmalta tuo polku näyttää. Tänään tulee enemmän valmista.
Silti, vaikka mieli askartelee ihan toisissa jutuissa. Olen jopa haaveillut toisen blogin perustamisesta tämän rinnalle. Fiktioblogin. Pieniä ja isompia tarinoita. Omaksi ja ehkä toistenkin iloksi. Saa nähdä.
Ja tajusin että odotan maanantaita kuin lapsi karkkipäivää. Jaa miksi. No, Tarinamaanantailta tipahtaa uusi aihe. Ihan hölmöä, mutta jännittää kuin pikku kakaraa.
Ja toisaalta ei ollenkaan hölmöä. Jos osaan odottaa jotain niin kuin lapsi, en ainakaan ole kuollut pystyyn.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Vai pikkarit ;D
Et sinä ole pystyyn kuollut, kaukana siitä.
Uuden blogin perustaminen on helppo juttu.
Pitäisiköhän kokeilla Tarinamaanantaita. Ei ole koskaan aikaisemmin tullut mieleen. Pakina on hankalampi laji, mutta tarinasta varmaan selviäisin.
Arvaapas, mitä sinun blogisi mainostaa..! No, Nutriletia tietenkin. ;D Ehkä oli ihan hyvä, että et maininnut sen toisen ravintoliuoksen nimeä. :D
Täällä joku toinenkin odottaa tarinamaanantaita ja seuraavaa juttuasi.
OOn jäänny koukkuun ja hyvä etten pode muuta riippuvuusoiretta kuin kuin kahden viikon neuroosia.
Uutta blogia vain ja tarinoita esiin.
Noo uotellaa, uotellaa jot mitä nählää...
Pirre
Lähetä kommentti