Mikä päivä!

Pakko oli lisätä huutomerkki ettei kukaan luule kysymykseksi.. olen meinaan suoraan sanoen pyyhältänyt päivän läpi niin että yhtä hyvin olisi voinut olla tiistai marraskuussa kuin keskiviikko helmikuussa.
Tiedä oliko siunaus, että töissä oli nettiserveri nurin koko päivän. Minulla kyllä riitti tekemistä. Koska taloushallinto-ohjelma jota käytän on netissä, en pystynyt laskuttamaan. Jos systeemi on pystyssä huomenna niin arvatkaa mihin huominen työpäivä kuluu.

No, lähes koko ohjelmatuotannon väki manaili ja tappoi aikaa ties millä kunnes vetäytyi neukkariin katsomaan tykiltä hiihtoja. Minulla ei tekeminen kuitenkaan loppunut. Minä arkistoin ostolaskuja ja vakuutuspapereita ja etsin jokusta väärään paikkaan eksynyttä kirjanpitotositetta. Ja yritin pysyä rauhallisena kun esinaiseni hermoili omaa kiirettään

On niin maan siisti työpöytä nyt, kuulkaa. Mutta kun lähdin töistä laahustin väsymykseltäni kuin zombi ja hyvä etten auton alle kävellyt pöllölaakson raitilla..

Kaupan kautta kotiin. Perhe sai ruuaksi pakkasta ja einestä, toisin sanoen pakasteesta juustokermaperunoita ja broileripyöryköitä. Sain ruuan valmiiksi, kuukahdin sohvalle ja tulin tajuihini kahdeksan aikoihin illalla.

Ruokiksella työkaverit kyselivät kirjoittamisestani ja epäilin että kun ´tämä päivä on pulkassa niin tuskin saan tuhatta sanaa kasaan. Olen siis rytmittänyt pokkarikirjoittamisen nyt siten että kotipäivinä yksi luku (3000 sanaa) ja työpäivinä tuhat eli yhteensä 3000. Periaatteessa homma on toiminut. Kuusi lukua on valmiina, aikaa vajaa kaksi viikkoa. Tänään ei tullut ihan normia täyteen mutta tarina imaisi mukaansa. Ja kotiin tullessa olin ajatellut että hyvä jos osaan edes lukea mokoman päivän jälkeen.

Olo on virkeä yyberpitkien iltapäikkäreiden jälkeen, muttei niin virkeä ettei uni tulisi ajallaan. Tänään olisi ollut iltaohjelmaakin. Muuan ystävä The Työpaikan ajoilta tekee stand up -keikkoja ja esiintyy tänään On the rocksissa. Oli tarkoitus mennä katsomaan...mutta en vaan jaksa.

Perjantaina on onneksi tilipäivä. Taidan mennä Nollakakkosen kanssa Itikseen, ostaa pienellemiehelle Aku Ankan taskukirjan ja käydä itse leikkauttamassa hiukset. Kaipaavat kipeästi saksia vaikka Ysivitosen avustuksella sain uuden uljaan punamustan värin laitetuksi eilen.

Pitää kai hihkua poikien huoneeseen että nyt jätkät nukkumaan. Toisaalta ei tekisi mieli. Poikien oven takaa kuuluu Nollakakkosen vaimeaa laulua - PMMPn Pikkuveli - ja Ysiseiska säestää hiljaa kitaralla. Vähän hapuillen se menee mutta hyvin poika alkaa saada juonesta kiinni. Mutta huomenna on koulu- ja eskaripäivä, täytynee katkaista iltatunnelma.