pikku erehdys, iso pahaolo

Meninpä töistä lähdettyä hakemaan uusitun reseptini ja sitten apteekkiin. Katseeni sattui Nutrilett-tuotteisiin. Vaikka olen puuskittain yrittänyt tiputtaa vyötärökertymiä, en ole noihin tuollaisiin seonnut.

Mutta kun lounas oli ollut pari hedelmää, olin vähän nälkäinen ja ajattelin että ookoo, otetaan tuollainen Nutrilett-pirtelö ja juodaan se metrossa matkalla lähikaupan kautta kotiin.

Sanoista tekoihin, valitsin vaniljanmakuisen juoman ja metrossa hörppäsin sen huoletta pillillä menemään. Ja nyt tulee se tosi tosi fiksu osuus. Vasta kun olin juoman juonut ja aika karseaksi havainnut pistin lukulasit päähän ja aloin katsoa tarkempia tietoja.

Yllätys oli melkoinen. En ollut ottanut Nutrilett-shakea vaan vähän samantapaisen tötsän siitä vierestä. Sepä vain oli kliininen ravintovalmiste joka oli tarkoitettu kroonisista haavaumista kärsiville potilaille ravintokäyttöön. Ehdottomasti lääkärin valvonnassa. Ja sellaisen minä olin huitaissut huiviini.
Kauppaan pääsin vielä ehjin jaloin mutta kotimatkalla olo oli aivan hirveä. Luulin että mahani räjähtäisi siihen paikkaan. Hyvä kun tolpillani pysyin kasseineni. Kotona, no säästän teidät räjähtäviltä yksityiskohdilta ja totean vain että kohtauksen päätteeksi valahdin täysin nuudelina sängylle ja nukuin kuin kuollut kaksi ja puoli tuntia. Havahduin miehen ravisteluun, että joko jaksaisit jotain syödä. Pistelin hiiren annoksen ruokaa ja varovasti mehua. Olo koheni ja uskalsin jopa maistaa lasten tekemää laskiaispullaa.
En enää ikinä sotke käsiäni apteekin ravintotuotteisiin. Onneksi ei sentään mitään laksatiivia ollut. Ja ipecacia, tuota syömishäröilijöiden luottoystävää, ei varmaan onneksi suomessa myydä.

Että tämmöistä tänään. Päätä en siis nollannut mutta vatsa sai perusteellisen tyhjennyksen.