Mää en totteleee

Miten ihmeessä pärjäävät ne ihmiset jotka jatkuvasti asettavat itselleen ankaria sääntöjä ja noudattavat niitä, oli niissä järkeä tai ei. Tai jos eivät yllä tavoitteisiinsa, ahdistuvat.

Minä päätin vain pienen vaatimattoman jutun. Kirjoitan yhden luvun pokkaria tänään. En ole ollut työtöissä tänään, kotonassa lasten kanssa vaan.

Ja kuinkas tässä on käynytkään. Kolmannes säädetystä kasassa ja sylettää niin että voisin lempata Niilan, Sonjan ja Mimosan ikkunasta pihalle. Purrako hammasta ja jatkaa vai tehdäkö jotain aivan muuta.

Minä en osaa päättää miten suhtautuisin itsekuriin. Välillä ihailen ihmisillä joilla se on rautaa ja titaania, välillä pyrin siihen itse ja välillä sitten taas karjun niin kuin otsikko sanoo että Määäää en totteleeeee, olen anarkisti!! (Aki ja Turo-suomennos Anarchy in UK:sta)

Mutta kun se pokkari pitäisi saada valmiiksi ja ajalla on rajat nykyisin.
Juupas. Eipäs. Saapas. Tuo viimeinen kuuluu takalistooni. Sluibaaminen seis ja tekstin kimppuun, hopi hopi!

(Ja jos joku sanoisi mulle livenä hopi hopi, tai mars johonkin niin MINÄ PURISIN!)

No niin, tässäpä teille maailman turhanpäiväisin bloggaus, kuuluu sarjaan itsekasvatusta.