Kahvi on hyvää ja kipaisin hakemassa täytetyn reissarin työmaaruokalasta. Ihanaa, kaikki tuoretta, leipä, salaatti, kurkku, tomaatti paprika. Hyvää juustoa palanen kruunuksi ja kuppi kahvia. Pieniä ovat elämän ilot.
Perhe lomailee kotona; minä tallennan ja tiliöin laskuja täällä hiljaisella toimistolla. Tulin aikaisin, lähden aikaisin. Ja laitoin the Tuottajan postilokeroon kuoren jossa tekstejäni..jänskättää.
Ei niistä minun kirjoittajaopiskeluistani avoimessa tullut toistaiseksi mitään. Jotenkin hassusti luin että kuka vaan voi ilmoittautua opiskelemaan aineopintoja. Missasin sen oleellisen tiedon että perusopinnot pitää olla käynnissä/tehty. No. Seuraavat perusopinnot käynnistyvät syksyllä ja niihin voi hakea huhtikuussa. Siis silloin yritän uudelleen.
Ihan vain ettei tekeminen loppuisi, varasin loppuvuodelle kaksi pokkaria, lokakuun Timantin ja joulukuun Lääkärin. Mene ja tiedä miten elämä heittelee ennen syksyä - vieläkö puhun rumia noiden sitoumusten kanssa? Mutta se on sitten sitä yllätysvaraa josta bloggasin.
Tuota bloggausta jäin jälkeenpäin miettimään, kommenttien takia. Olinko epäselvä siinä mitä hain pohdinnallani? Tuli vain sellainen tunne kommenteista että olisin väittänyt että juttu on jokotaita, kun nimenomaan tarkoitin miettiä että eikö se ole sekäettää? Ainakin haluaisin että olisi.
Sää on kirkkaan talvinen. Tekee mieli hihitellä ilmaston lämpenemispuheille, vaikkeivät ne naurun asioita olekaan. Tai jos me kaikki umpijäädymmekin pikku hiljaa? Hassua miten ihminen tottuu nopeasti joihinkin tilanteisiin. Kymmenen pakkasastetta on ihan kamalaa vaikka kolmekin kymmentä oli normaalia vielä joku vuosi sitten.
Eilen lueskelin kolmiokollegojen kirjoittamia pokkareita. Vähän mietteliääksi veti yksi. Ei hassumpi tarina mutta hiuksianostattavia kirjoitusvirheitä - "naivi" "katsokkin" "sisarruksia". Yhdyssanavirheitä, jne. en edes laskenut. Sitten sain itse maaliskuun timantista pyyhkeitä, kun käytin liikoja ajatusviivoja..
Eikä nyt pidä ymmärtää väärin. Minä HALUAN että tuollaiset osoitetaan minulle! En tahdo juuttua maneereihini, sokeutua virheilleni. Mutta ihmettelen miksei noin räikeitä juttuja huomata. En usko että nuo ovat toimittajan virheitä kuitenkaan.
Onko ihme jos viihdepokkareiden maine on huono jos noin huolimatonta tekstiä päästetään läpi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Pidän peukkuja suunnitelmillesi - opinnoille ja kirjoittamiselle.
"Tuota bloggausta jäin jälkeenpäin miettimään, kommenttien takia."
Tarkoitatko ajopuuteoriaasi, kun mietiskelet meitä kommentoijia? Minä taisin tosiaan käsittää, että pohdit kahden ääripään paremmuutta ja siksi ehdotin kompromissia, jossa olisi sekäettää sopivassa määrin. :)
Jännä juttu muuten, että sinun ajatusviivoihisi on tartuttu, mutta ei selkeisiin kirjoitusvirheisiin toisten pokkareissa. Olisiko teillä eri kustannustoimittajat vai onko tämä ihminen erikoistunut nimenomaan löytämään liiat ajatusviivat? ;)
Joo, Celia; omasta mielestäni peräänkuulutin nimenomaan kompromissia, suunnittelun ja suunnittelemattomuuden harkittua kombinaatiota (hehe, voiko sellaista olla?).
Joo, tuosta nimenomaisesta pokkarista löytyi vaikka mitä. Miten esimerkiksi nukkuvan miehen silmistä näkyy elämänkokemus? Vai oliko se nyt tunteiden syvyys? Joskin sama kaveri näytti samalla naivilta nukkuessaan.
Okei, ehkä tämä kuulostaa siltä että teen pilaa kollegoista. En. Yhdeksän kymmenestä lukemastani Kolmiopokkarista on ihan moitteetonta tyylillisesti ja huolellista kieltäkin vielä. Sen takia kai tuollainen pistääkin esiin kuin kipeä peukalo.
Moi Reine,
tiedän mitä tarkoitat - minuakin harmittaa pokkarien laadun epätasaisuus. Olen käsittänyt että kuvailemassasi tapauksessa on kyse siitä, että kirjoittajan tekstissä on ollut niin tuhottomasti virheitä, ettei niitä ole ollut kustantajan toimesta mahdollista korjata käsikirjoituksen käsittelyyn varatun ajan puitteissa. Minun mielestäni tuollaisissa tapauksissa kässäri pitäisi hylätä, eikä laittaa kansiin laisinkaan. Se olisi reilua lukijoita, mutta jollain tavalla myös meitä muita kirjoittajia kohtaan.
"Peilin läpi" lähti muuten suklaalevyn kera ystävänpäivälahjaksi hyvälle kaverille. "Tämä taitaa olla hyvä", hän arveli luettuaan muutaman sivun heti työpöytänsä ääressä. On se, lupasin :)
terv. kollegasi Sara S.
Hei Sara,
en ollut ihan varma löysitkö tänne uuteen blogiin - sama pää kesät talvet - mutta mukavaa kun löysit.
Ja juuri tässä on pointtini. Tökerön huolimaton virheitä vilisevä teksti leimaa kaikki muutkin. Meistä valtaosa kuitenkin yrittää parhaansa ja siksi juostenkusten tehtyjä tekstejä ei pitäisi hyväksyä. Kai siinä sitten on se kun ei ole suunnitelmaa bee niin pakko saada pokkari aikataulussa julki - en tiedä.
Joo, löysin tänne hiukan jälkijunassa. Ehdin jo harmitella, että lopetit julkisen bloggaamisen ja menetin virtuaalisen vertaistuen :)
Ehkä pitäisi (jossain ihmeen välissä muka...) kirjoittaa ja tarjota "varastotarinoita"? Tai ainakin kertoa pt:lle, mitä mieltä on noista hutiloiduista. Jos olisin tilaaja, en kyllä kokisi saaneeni rahoilleni vastinetta sellaisista.
edelleen Sara
Itse asiassa tietty sukupolvi ei osaa kielioppia. Ja jos sekä kirjoittaja että ns oikolukija on sitä sukupolvea, ei näitä virheitä edes tunnisteta!
Tästähän puhuttiin joskus. Eli en tiedä kehen pitäisi ottaa yhteyttä. Alan itsekin huolestua äidinkielen opetuksen tasosta. *huoh*
Lähetä kommentti