Pokkaripäivä (avautumisvaroitus!)

Kamastovapaata. Enää ei puutu kirjoittamiseen kuin inspiraatiota. Se pitää varmaan korvata toisella I-sanalla, eli I niin kuin Itsekuri. Olen vain kyllästynyt kaikkeen kuriin just nyt. Sisäisistä öttiäisistä Anarkisti hyppii tasajalkaa ja vaatii Lebensraumia. Ei passaa antaa nyt, jouluun alle kaksi viikkoa.

Tulee mieleen yksi Tove Janssonin muumitarina, se jossa muumiperhe oli vastoin tapojaan hereillä talvella ja joutui keskelle muitten otusten joulukiireitä. Ja kaikesta hötinästä perhe sai päähänsä että joulu oli vaarallinen hirviö jota piti torjua kuusella ja lahjoilla. Jostain syystä tuota tarinaa ymmärtää vuosi vuodelta paremmin. Tuntuu että nämä joulunalusajan bloggauksetkin käyvät angstisemmiksi joka vuosi!
No pitäiskö jotain muuttaa? Kyllä, jos se olisi minusta kiinni. Mutta kun en oikein itsekään tiedä mitä se jotain on. Paha mennä uikuttamaan muutosta. Yhtenä joulunalusena tein sen erheen että kysyin että voitaisko viettää jotenkin erilainen joulu. Seurauksena ollut mykkäkoulu kesti lähes maaliskuulle. Järkytys siitä että halusin jotain aivan muuta oli niin suuri. Ja minun mykkäkoulun sietolihakseni on ehkä heiveröisin kaikista. Ei se tietenkään totaalimykkäkoulu ollut, informatiivinen viestintä toimi totta kai. Mutta katseet, hymyt, yhteiset tekemiset,kaikki poissa. Pitkään. En edes muista miten se saatiin katkaistua, onneksi saatiin.
Osa perheestäni kokee minun muuttuneen eivätkä kaikki tiedä onko suuntaus hyvä. En minäkään tiedä. Ainoa mahdollinen kuitenkin.
Jos keskittyisi fiktiiviseen romantiikkaan ennen kuin ahistus syö ideoinnin kokonaan..