sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Läppärillä muka tulee kirjoitettua kurinalaisemmin

...kun farmvilleä ei voi pelata, juutuubia ei kuunnella ja naamakirjakin latautuu hitaasti. Kilin villat! Olen niin tympääntynyt vara-timangiin että voisin kirkua kurkku suorana. Onko pakko jos ei halua? On, koska on luvannut. On, koska tarvii rahaa.

Se hyvä puoli tässä viikonlopussa on ollut että nenää on tullut valkaistua. Aika monta punaviinilaatikkoa on syksyn aikana tyhjentynyt, ei hyvä. Taas kerran tulee mieleen sellainen seikka että tuosta VOISI tulla minulle ongelma. Sitä kiellettyä kiukkua on liian helppo niellä kun kyytipoikana on punaista juomaa. Tai minkä väristä vaan mutta kyllä se on viini joka voisi karata lapasesta. Sellainen salakavala keski-ikäisen naisen alkoholisoituminen, miltä se kuulostaisi? Ei kivalta.

Ehkäpä uutiset Putteroisesta piristivät viikonloppua heti kättelyssä,etenkin kun Tähtilapsi, ihana ihminen, laittoi kuvankin koiraherrasta blogiinsa. Kiitos :). Ja tänään täällä leivottiin joulutorttuja ja juotiin glögiä. Ja joulukortit laitettiin postin kuskattavaksi, johan ne viikon päivät ovat tuossa piirongin päällä keruukuoressa nököttäneet!

Miehen kanssa on vaikea tulla toimeen. Ymmärrän, hän vihaa talvea ja etenkin auton kaivamista lumesta lähes joka aamu - mutta tarvitseeko minulle siitä äyskiä, vain siksi että joskus olen kaivannut valkeaa joulua. Pottuilee siihen malliin niin kuin minä olisin täällä tanssinut jonkun lumisadetanssin! En todellakaan ole. Tänään menin tyhjentämään lehtiroskista. Sisällä kun on vaihteeksi lämmin, oli kotiasuna collegeshortsit ja toppi. Heitin sitten vain pitkän talvitakin päälle ja - megamoka - matalat kengät jalkaan. Mikä ihmeen aivogäppi sai minut luulemaan että sen lehtiroskiksen ympärys oli aurattu? No, olihan ne lehdet tyhjennettävä joten piti astua uppolumeen matalilla kengillä ja paljailla säärillä. Polveen asti ylsi lumi hetken aikaa JA SE SATTUI.Kun olin kompuroinut auratulle kotitielle marssin mäkeä ylös mutisten että jumalauta, mun ei edes tarttisi tehdä tätä jos herra ei tahtoisi että meille tulee paperihesari joka ikinen päivä ja kieltäisi laittamasta ei mainoksia -lappua postilaatikkoon. Mies sen kaiken paperisälän haluaa meidän postilaatikosta, mutta arvatkaa kuka sen kiikuttaa pois, tuulessa, tuiskussa, pakkasessa ja uppolumessa!

Se siitä valivalista ja takaisin pokkaroimaan...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hih, anteeksi jotta nauran. Juu lumi on ollut minunkin kohtalona jo muutaman päivän. Sanoisin jotta olen sen vankina.

Onneksi naapuri kävi ja vei mun ison roskasäkin mennessään.

Mie istun koneella ja kuuntelen Loirin viimejoulun Joululevyä. Rauhottaa ees hiukan kiukkua.

Lähettelen täältäsinne sitä ilon ja naurun hyviä viproja.

TERKKUJA Pirre

Partapappa kirjoitti...

Kelles muulle se ukkokulta kiukkuis ku sulle, lähimmälle, rakkaimmalle...