Kaksi kolmesta ei liene paha?

Ennen kuin käyn päivän Suistola-annokseen käsiksi, kurkkasin luntiksi tuon peruskurssin tavoitteet:

- huomaat kaunokirjallisen teoksen rakentuvan erilaisista elementeistä, jotka vaikuttavat sen merkityksen muodostumiseen

- tutustut proosan ja lyriikan analyysin perusvälineisiin ja -käsitteisiin

- ymmärrät mitä kirjallisuustieteellisellä analyysillä tarkoitetaan.

*Viime kuukausina minä totisesti olen huomannut kaunokirjallisen teoksen rakentuvan erilaisista elementeistä. Erilaisista, kuin mikään siihen asti lukemalla löytämäni kaunokirjallisuuteen liittyvä oivallus. Voi olla että eniten järkytyin käsitteestä "narratologinen yksikkö".

* Perusvälineet ja käsitteet ovat olleet aikuistenoikeesti mielenkiintoisia. Tarjonneet paljon iloisia ahaa-elämyksiä parhaimmillaan ja kehnoimmillaan äköttelyä tyyliin: tarviiko nyt tällekin muka keksiä joku hieno nimi? Lisää tätä, siis!

Luulin muuten että tuskastuisin lähdeviitehemmoihin. Joskus muinaisina vuosina luin mielenkiintoisista aiheesta kirjoja jotka olivat täynnä ilmaisuja "X.n mukaan" "Y sanoo teoksessaan" "Jos tarkastelemme asiaa Z:n ajatuksen näkökulmasta" ja ne saivat minut melkein kirkumaan että halooo, missä oli pointti ja missä ovat sinun omat ajatuksesi?

Ei tiedon tarvitse olla viihteellistä, en minä sitä, mutta se voisi olla...mielenkiintoista. Ei se saa olla mutua (= vain kirjoittajan omia ajatuksia), mutta ehkä vähempi riittäisi?

Kypsyin muokkaamaan itseäni tältä osin (terveisiä Kirstille Häiriöklinikalle!) eikä se loppupeleistä tehnyt kipeää päin vastoin.

* mutta tuo kolmas - ymmärrät mitä kirjallisuustieteellisellä analyysilla tarkoitetaan?
Ymmärrän sitä palasina, osia siitä. Ainakin luulen ymmärtäväni. Joku osa,esimerkiksi intertekstuaalisuuden käsite on selkeä ja suorastaan riemastuttavan vapauttava kirjoittajalle joka tuskailee neuroosiin asti että onkohan joku jo kirjoittanut jotain tällaista.
Mutta että ymmärtäisin koko pakettia? Kun joistain käsitteistä tulee sellainen hailea ajatus että voihan sitä toki näinkin ja ihankivajuu...mutta jos vaikka vain lukisi ja nauttisi silti?

Mutta kaksi kolmesta ei varmaan ole paha? Ja se kolmaskin ehkä kirkastuu matkan jatkuessa.
Siihen mennessä voin olla iloinen siitä ettei ollut neljättä tavoitetta, sitä että ymmärtäisin, miksi...