Mahalasku ja mahamyrsky

Eilinen ei oikein ollut minun päiväni. Eikä tämäkään, ainakaan aamu.

Se oli suloista kun oltiin tosiveljen pikkupojan nelivuotispäivillä - 02 sai kutsun - ja siellä yksi pikkuvieras kysyi minulta että olenko päivänsankarin mummo. Jouduin vastaamaan että en, mutta oli kuin olisi lahjan saanut. Minä ihan simppelisti ilahduin mummoluuloista. Luulen että Satu ymmärtää.
Kun Ysivitonen ja Ysiseiska olivat pieniä, heillä oli leikki. Kävelivät ympyrää meidän sängyllä ja hokivat "mummo...mummo...mummo...mummo...ai!(heittäydytään patjalle pitkäkseen). MUMMO KAATU!"
Karmea leikkiloru? No, eivätkös ne kautta aikojen ole olleet? Muistan lukeneeni että "Ring around the Rosie" olisi peräti mustansurman inspiroima. Luotettavaa tietoa tämä ei ole mutta mielenkiintoista jos näin on.
No, joka tapauksessa tämä mummo kaatu. Saunan lattialle.
Prkles, siinä ei ollut edes saippuaa. Mutta niin vain kävi. Oikea jalka lipesi alta kun astuin löylyhuoneesta pesuhuoneen puolelle ja päädyin vasemmalle kyljelle. Pää ei onneksi kolahtanut mutta kipeetä saivat oikean jalan varpaat, vasen polvi, vasen lonkka ja vasen hartia.
Tämä onkin vaikeuttanut makuulla olemista tänään. Kun sitten neljän maissa aamulla heräsin hirmumyrskyyn, sisuksissani. Perheessä on vieraillut vatsatauti viime viikon aikana ja nyt oli minun vuoroni.
Neljästä noin kuuteen kuvittelin kuolevani ja kuudesta noin kahdeksaan aamulla toivoin sitä. Kuume nousi iltapäivällä.
Ja minä kun kuvittelin että tämä viikko olisi tarmokasta pokkari- , karisto- ja ennen kaikkea proosaesseen kirjoittamista. Tiedän että mahataudit menevät kyllä nopeasti ohi, mutta tuntuu että sekä motoriikka että aivotoiminta on lingotty myrskyssä jonnekin hevon kuuseen.
Ehkäpä minä sitten tarvitsin pikku pysähdyksen..