Hyvä ruoka - parempi mieli ja minä en tykkää Susanista

Otsikoiden stilisointikurssi voisi olla paikallaan, mutta minkäs mahtaa!

Nukuin aamulla liikaa - perhe lähti kouluun/töihin ja minä havahduin uppohorteesta kello YHDEKSÄN KOLMEKYMMENTÄ mikä on jo lähes iltapäivä minulle! Olo oli sen mukainen. Väsytti ja ketutti koko elämä, inhotti oma itse, tehdyt ja tekemättömät työt, kämppä, kaikki. Petasin sängyn, tyhjensin tiskarin, korjasin virtuaaliruusut (FarmVille-koukussa eikä edes hävetä!)ja sitten aamupalalle.
ja what do you know, kuppi kahvia, annos mustikkapuuroa ja kourallinen cashew-pähkinöitä myöhemmin elämä ei ollutkaan enää yhtään hassumpaa. Aikuistenoikeesti!
Kirjastosta kävin ahmimassa kasan luettavaa ja sen essee-kirjan,joka nyt sittenkin on Pirjo Hassisen Suistola. Kun se Saision Betoniyöt oli mulla varauksessa mutta kerrankos sitä katsoo Helmetin luettelon väärin. Olin varannut näytelmäversion. Peruutin. Etsittin hyllystä sitä romaania, löytyi...ei löytynytkään, äänikirja.

Minä en tykkää äänikirjoista, edes niistä hyvin luetuista. Olin lapsena kuunnelmien ystävä mutta nykyisin tuntuu että näyttelijän/lukijan ääni sotkee sitä miten haluan kirjan kokea.Varmaan toki sopeutuisin jos olisin pakko (en näkisi lukea jonain päivänä). Ajatuskin tilanteesta tosin hytisyttää..

Teeveepuolella ollaan Ysivitosen kanssa katsottu muutama jakso kerrallaan Täydellisten naisten ensimmäisiä tuotantokausia. Hauskaa. Paitsi että totesin etten tykkää Susanista. Sähläävä, vänkyttävä minäminäminäkeskeinen neurootikko ei herätä lämpöä. Samalla tavalla kuin en tykkää Salkkareiden Jennistä, jonka pitäisi tatuoida käsivarteensa "mä oon ihan kamalan pahoillani", kun kuitenkin tarvitsee sitä lausetta säännöllisesti.
Saippua kohtuullisesti nautittuna on terapeuttista. Kun alkaa suusta tulla kuplia on syytä pitää tauko. Lienen siinä vaiheessa kun kerran avaudun blogissa teeveeihmisistä. Eli dokkareita vain ja ennen kaikkea kirjoja!