keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Onkohan tämä nyt oikeasti niin kuin esseen pitää olla...

ja tämä ajatus jatkuu: kun tämähän on vain näitä minun kirjoitelmiani.
Kaksi sivua kymmenestä, ei edes valmiina vaan ruutuvihosta Wordiin ammennettuna raakatekstinä ja kun tämä epäilys iskee on syytä lyödä Wordista Suistola-niminen tiedosto umpeen tältä päivältä ja keskittyä ihan muihin juttuihin. Kariston suhteen tiedän mitä tulee tapahtumaan mutta sanat ovat vielä hakusessa, ja Kolmiolta ei tänään tunnu, jospa huomenna.
Perhe on saanut ihan kunniallista ruokaa mutta häpeän kertoa että olen itse porsastellut kaikella epäterveellisellä tänään. Ryhtiliike huomenna.

Ja Täydellisiä naisia iltapalaksi!

3 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Älä sano sitä edes mielessäsi esseeksi, teksti lähtee kyllä kulkemaan heti paremmin! (Nimim. Kokemusta on....)

Anonyymi kirjoitti...

Ha! Mun meny tänään oli: kahvia, fanipaloja ja makkaraa. Sick...
Kipinä

satu kirjoitti...

Jos saat jostain selville, millainen esseen pitää oikeestaan olla, niin kerro ihmeessä mullekin.

"Ajattelua kirjoittamalla" ja "Siinon niinku alku ja keskikohta ja sitten niinku loppu" on yksityiskohtaisimmat neuvot mitkä mä ikinä oon tuohon saanut.
;-)

Ja sinä ajattelet kirjoittamalla + jutuissasi on alut sekä loput . Joten sanoisin että olet ikään kuin "luontaisesti" jo vahvoilla.
Hyvin se menee.