...mutta tuleepahan sekin kokeiltua viikon päästä tiistaina, firman (meinasin kirjoittaa farmin!) pikkujouluissa. Viimeksi olen ollut työpaikkapikkujouluissa vuonna 2007. Nähtäväksi jää miten ämmän käy.
Sitä ennen elo on lähes askeettista, minimibudjettia - joo, oli tilipäivä, tili tuli ja melkein meni jo aamulla, laskuihin - ja sitä varapokkarin kirjoittamista. Sinänsä ei harmita, ulkona on iljettävä tihkusade, mutta lämpöasteita sen verran ettei tämä naputtelunurkkaus ole kylmä.
Tiedossa ennen joulua näiden pikkujoulujen lisäksi kolmen naisen kekkerit eräässä helsinkiläislähiössä joulukuussa, odotukset korkealla täällä... Heti niiden jälkeen partiovanhempien pikkujoulumyyjäiset 6.12(ennenkin on vedetty leipomistalkoot dagenefterissä, enkä tällä kertaa ole edes vetovastuussa!) ja itsepäisyyspäivän jälkeen viime vuoden tapaan Pähkinänsärkijä Kansallisbaletissa tytärten kanssa, odotukset korkealla siihenkin.
Kai se taas on se vuodenaika, täytyy tunnustaa. Ihmeen neutraalilla mielellä sitä odottelen, ei paniikkia eikä vielä ihmeemmin fiilistelyjäkään. Joskus jo lokakuussa olen odottanut joulua, joskus toiste jo syyskuussa pelännyt sitä. Nyt tuntuu hyvältä kun ei ole kumpaakaan oloa.
Isänpäivä meni hyväksi havaitulla sabluunalla, kaikilla oli hyvä mieli, eritoten päivänsankarilla. Muutenkin viikonloput ovat olleet mukavan leppoisia pitkin syksyä, akkuja saanut oikeasti ladattua. Tänään työpäiväkin meni samoilla aalloilla, musiikkia kuunnellen ja aikaansaaden.
Nyt pokkarin kimppuun jahka yksi pahantuulinen tokaluokkalainen on saatu rauhoittumaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti