(otsikossa ei ole typoa vaan se tosiaan on potentiaalimuoto)
Mitään ei ole deletoitu; aloitin kuitenkin uuden Timantin jonka ensimmäinen luku on valmis ja toinen aluillaan. Hylkäsin, tai pikemminkin hyllytin tosielämä-kilpailun ja tästä tulee stalker-tarina. Hieman aion kokeilla rajoja taas. Tässä on sankaritar ja antisankaritar mutta viimeksi mainittu en tee puhtaasti pahaa. Satujose blogissaan (Sinut minä tahdon) kertoi hylsykokemuksistaan, jotka liittyivät tarinaan - katsotaan miten käy tässä josta ei tule mustavalkoista juttua vaan siinä on harmaan eri sävyjä ja toivottavasti muitakin värejä lukijalle tarjolla. Tarjolla on perinteinen nainen-mies-rakkaustarina mutta tarinan naisten suhteessa on painopistettä siinäkin; nämä kaksi kietoutuvat toisiinsa nimiä myöten (etunimet ovat anagrammeja).
Syy miksi bloggaan tässä on edelleen se marttyyri-leffa. Katsoin sen järkyttävän loppuun asti ja nyt teen kaikkeni päästäkseni irti sen jättämistä kuvista. Olisi varmaan trendikästä ja taiteellista löytää tuosta sanomaa ja syvyyttä. Jos näin - niin sitten olen moukka ja vieläpä ylpeä siitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Jos tarina ei kulje, niin se ei kulje. Silloin se on hyvä laittaa syrjään vähäksi aikaa, kuten oletkin tehnyt.
Täällä toinen moukka, joka ei tykkää horrorista ja on vieläpä ylpeä siitä. Elokuva on varmaan ollut todella kuvottava, kun se vaivaa sinuakin. Olen nimittäin saanut sellaisen käsityksen, että olet kauhun ystävä.
Celia,olen minä kauhun ystävä sinänsä. Kummitustarinoiden, varsinkin isojen talohirviöiden ja psykologisten jännäreiden ystävä. Hannibal Lecteristäkin tykkään vaikka tekee pahaa jälkeä. Mutta kidutus ja teurastus jota joku kehtaa väittää taiteeksi jollain teemalla on pelkästään vastenmielistä. Marttyyreissa oli olevinaan teemana tuottaa tuskaa ihmiselle ja tutkia pystyykö tämä muuttumaan uhrista marttyyriksi, eli nousemaan kivun ja kauhun yläpuolelle. En osta.
Miten työnantajasi suhtautuu siihen, että annat vihjeitä tulevista kirjoistasi? Onko teillä sopimus mainostamisesta vai kuinka?
Hm, anonyymi, enpä ole tullut ajatelleeksi. Tarinathan ovat minun. En usko että ongelmaa on ja ihmettelenkin miksi kysyt moista. En nyt ihan mainokseksi näitä jutustelujani sanoisi mutta jos joku ne sellaisiksi tulkitsee niin sou not?
Niin ja jos sinä katsot että velvollisuutesi on ilmoittaa että siellä se yksi kirjoittaja kertoo omista tarinoistaan tässä ja tässä osoitteessa niin kaikin mokomin. Ei siinä mikään mene rikki.
En kysynyt pahalla, silkasta uteliaisuudesta vain. Itselläni on ollut niin monenmoista törttöä, narsistista, ikävää ja inhottavaa työnantajaa, että siitä kai sikisi kysymys. Minusta olisi ihanaa löytää sellainen työnantaja, jonka kanssa yhteistyö toimisi. Sehän on jo hyvä, ettei sinun edes tarvitse miettiä asiaa. Kaikkea hyvää sinulle.
Joo, suo anteeksi Anonyymi. Jokunen nimetön puskastahuutelija on välillä käväissyt täällä ja minulla on paha tapa provosoitua jos luulen kommenttia hyökkääväksi. Kiitos kun tarkensit . Kirjoitatko itsekin kun asia kiinnosti?
Minä mietin tuota tosissani, mutta en oikeasti usko että kirjoittelu omista jutuistani olisi mitenkään laitonta/sopimatonta. Kustantajaa koskevat asiat voisivat olla. Jos tätä voisi mainonnaksi ajatella niin mainonnan tarkoitushan on lisätä myyntiä ja luulen että kustantaja olisi siitä yksinomaan tyytyväinen.
Ja tosiaan, näiden pokkareiden kanssa on homman nimi se että minä en myy kuin käyttöoikeuden niihin, kuin myös novelleihin. Voin halutessani palata vanhaan tekstiini ja muokata siitä uutta ja tarjota jonnekin muualle.
No, puskassahan me anonyymit olemme, kuka ujouttaan, kuka pahuuttaan.
Minä opettelen kirjoittamista, olen kiitollinen kaikista tiedonmurusista, joita sinulta ja muilta netissä saan. Kiitos teille.
Lähetä kommentti