Bloggaamistani jarruttaa nykyisin kaksi seikkaa.
Selain alkaa muistuttaa äitiä joka juoksee perässä ja kantaa villasukkia varmuuden vuoksi, jos vaikka keskellä kesää tulisi pakkanen. Blogikommenttini katoilevat taivaan tuuliin kun se katkaisee yhteyden kesken kaiken, tai siis on katkaisevinaan. Sitten kun klikkaa diagnoosia, se ílmoittaa ettei tässä yhteydessä mitään vikaa ole, kunhan nyt varmuuden vuoksi katkaisin..siis no melkein noin.
Tämä sama ylihuolestunut äiti läppää kädet silmille jos vaikka haluan katsoa Myllyn Parhaan sivuilta pastareseptiä. Siis kun siinä spagettipussin kuvassa on ihan varmasti läjäpäin viruksia ja matoja ja haittaohjelmia sun muita..joka kerta ohitan sen huolestuneet kyselypalkit tylysti ja katson sen riivatun resepti tms. Eikä ole tullut matoja eikä haittiksia.
Nyt joku tietty ajattelee että se ei tajua kuinka vaarallinen ja haitallinen paikka netti on, miten helposti kone voi saastua tms. Totta varmaan. Olen ihminen joka haluaa luottaa perusvarovaisuuteen. Muuten hajoaa pää. Niin kuin en hysteerisesti pelkää pöpöjä arkielämässä, en osaa pelätä virtuaalipöpöjäkään.
Mieheltä ei tule apua näihin konelähtöisiin pulmiin. Hän kysyy kulmat rypyssä että "missä sivuilla sinä oikein käyt".. ihan kuin tapanani olisi surffailla pornosaiteilla tai uhkapelisivustoilla ;D
Toinen pulma on sitten vähän pahempi. Korvien välissä sekin. Huomaan sensuroivani tekstejäni nykyisin kun kirjoitan tänne. Alkaen siitä yhdestä keskustelusta. Se jatkui privana, eikä yhteistä säveltä löytynyt.
Yritän vakuutta itselleni että koirat haukkuvat, kulkekoon karavaani. Kulkee se, mutta pysähtelee välillä. En ole ollut henkisesti parhaimmillani viimeisen kuukauden aikana. Se pokkarimoka joka veti tämän alkukesän taloudellisesti tiukalle syö naista, myönnetään. Valoa on tunnelin päässä näkyvissä, mutta tunnelia riittää vielä. Ja sen rämpiminen käy päivä päivältä monotonisemmaksi.
Enkä näillä fiiliksillä jaksa mitään vääntöjä, joita mahdolliset avautumiseni herättäisivät. Syö vähän tarkoitusta nettipäiväkirjalta, myönnän.
Turhauttavaa! Tämä nyt kuitenkin on minun nettipäiväkirjani, ei mikään kaupallinen tuotos jonka tehtävä olisi miellyttää lukijoita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Älä nyt ainakaan mun kanssa käydyn vänkäyksen takia jätä kirjoittelematta mitä haluat - mä ainakin käyn vain satunnaisesti täällä jos silloinkaan, ja jos en vielä luvannut niin lupaan jatkossa vaieta täysin :-D.
Heippa Reine,
Pitkästä aikaa työkiireiden vähän hellitettyä on ollut aikaa lueskella blogiasi, ja ihan ensi alkuun kommenttina nollakakkosen kuvasta, että valtavan söpö vauveli (melkein alkoi biologinen kello tikittämään...:)
Nyt siihen mihin viittasit tämän päivän kirjoituksessa, että älä herranjestas ala sensuroimaan omia kirjoituksiasi ja miettimään mitä voi ja ei voi kirjoittaa - sehän blogissasi on ollut hienointa verrattuna moniin muihin, että kirjoitat juuri niin kuin itsestäsi ja sillä hetkellä tuntuu. Eriäviä kommenttejahan voi toki aina teksteihin esittää, mutta mielestäni niistä ei tarvitse jankuttaa kuten tämä opiskelujuttu nyt vähän sellaiseksi meni. Kukaan toinen, oli miten läheinen tahansa, ei voi tasan tarkkaan tietää toisen ihmisen elämästä. Joilekin opiskelu sopii ja hyvä niin, toisia se ei kiinnosta samalla tavalla ja myös hyvä niin. Kirjoittamista voi opiskella ja se voi olla hyvinkin hyödyllistä. Toisaalta lahjaton kirjoittaja ei opiskelemallakaan tule sen paremmaksi, kun taas sellainen jolla on lahjoja voi ja usein pärjääkin ilman kirjoittamisen opiskelua, etköhän sinä ole tästä hyvä esimerkki. Joka tapauksessa mielestäni (sinun elämääsi nyt yhtään tuntematta ja tietämättä) perheen, lapsien, kodin hoitamisen, kirjoittamisen ja aikaisemmin vielä ansiotyön yhdistämisessä sinänsä on jo aivan tarpeeksi ilman että vuorokaudessa riittäisi tunteja vielä opiskeluunkin.
Kirjoittamisesta puheen ollen, mitä uutta sillä saralla? Pokkaria? Entäs se käsikirjoitusjuttu (vai voitko vielä siitä puhua)?
Juhannuksen odotusta toivottelee,
Marina
Mie lähen torstakina mualle jotta ei ehitä ennää kikatuskohveelle, harmi. Ois olluna sinnuu vähä hyvä paijata.
Jäi si kuiteski kaivelemmaa se juttu mut heitä olan yl ja pistä piste. Näit riittää valitettavasti tähänki mualimaan ihan riittämiin. Sano ystävyyssopimus irti jos ei taho soppuu syntyvä. Harmittaa tuollane mikä lie ongelma sen toise osapuole taholt. Sie uot sie ja hää on hää. Sie tiet niiko siul soppii ja hää niiko hänel soppii. Miks siit pitäs hernehii kaivella.
Mie siul soitan jokune päivä.
Terkkusii Pirre
Hei Reine!
En lue muiden kommentteja ennen oman kirjoittamista(saattaa tulla toistoa,anteeeksi)!Sulla on aivan ihana blogi ja parasta se on juuri silloin,kun olet juuri se oma itsesi-omine angsteineen,ahdistuksineen jne.Monellakin meistä on kaikenlaista takataskussa ja lukiessa sun blogia tulee tunne,että itsekin olisi suht normaali...
Johanna, käy jos siltä tuntuu, kommentoi jos sellainen on mieli - vai oliko tuo koko kommentti vitsi kun siinä kerran oli hymiöt perässä? Noista ei aina ota selvää.
Marina, mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa! Tuo opiskelujuttu on valitettavan iso väärinkäsitys jota en tunne pystyväni oikaisemaan. Ei siis mitään opiskelua vastaan, vaikken juuri nyt pänttääkään mitään. Muodot ja sisällöt voivat olla sitten joidenkin mielestä kyseenalaisia, mutta sou not.
Pirre. mukavaa mökkireissua ja kahvitellaan jahka kotiudut. Soittele pois, täällä ollaan...
Anonyymi, kiitos kommentista. Eiköhän tämä kipsi tästä murru. Vanhan blogin puolella oli samanlainen vaihe kun joku pukkasi sinne hurskastelemaan liiasta negatiivisuudesta. Meni sekin ohi.
Lähetä kommentti