Jotain dramaattista voi toki tapahtua sähkölaskullekin. Vähemmän mukavaa sellaita.
Mutta lopultakin, vihdoin viimeinkin, meillä on pyykinkuivausrumpu.
Mene ja tiedä miksi mies näki hyväksi hommata tämän arjen helpotuksen minulle. Idea oli siis hänen.
Jotain tekemistä voi toki olla sillä että harkitsin vakavasti lakanapyykin pesettämistä pesulassa. Kun meillä ei tosiaan ole kunnon tiloja kuivattaa isoja liinavaatteita.
Toisaalta, viime viikkojen tapahtumat antavat myös ymmärtää että hän haluaa nähdä minut mieluummin sanasorvin kuin pyykkitelineen äärellä.
- Mitä sä vastaat kun sun ammattia kysytään? hän kysyi eilen - Kotiäiti sä et oikein enää ole, työtön sä et ole, olisko kirjoittaja lähinnä?
Mietittiin tätä yhdessä ja freelance-kirjoittaja alkaa kai olla aika lähellä.
Mutta oliko aikaisemmin kynsin ja hampain vastustetun kuivausrummun hankkiminen seuraus tästä statukseni muutoksesta myös miehen mielessä?
Niin tai näin, tää on iloinen ja helpottunut.
Huomenna on maanantai. Pyykinkäsittely-urakasta karsiutui kuivausrummun myötä puolet pois. Se on hyvä, sillä se elokuva-treatment osoittautui - sanotaanko että haasteelliseksi. Johtunee omasta kokemattomuudesta.
Ensimmäinen reaktio oli viskata pyyhe kehään ja ilmoittaa että tästä ei tule mitään. Mutta yön yli nukuttua ajattelin että ihan ensiksi kirjoitan sen puhtaaksi ja sitten tartun verbaaliseen virkkuukoukkuun ja virkkaan kaikista punaisista langanpätkistä ehjän langan. Yrittää täytyy
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Meille muutti joulukuussa uusi pyykinpesukone. Voi sitä onnea ja autuutta! Ja mikä ylellisyydentunne niiden vuosien jälkeen, joina pyykki pestiin kerrostalon yhteisessä koneessa. Ei enää aikavarauksia, eikä rappukäytävässä ravaamista. Nyt voi pyykkiä pestä milloin huvittaa ja se on huvia ainakin toistaiseksi. Sähkölaskua ajatellut minäkin.
Lähetä kommentti