Ja aattona roihusi

(elkää peljästykö otsikkoa, meillä on vielä koti!)


Ei kuvia, sorry. Ihmiset eivät halua niitä julkaistaviksi koska eivät pidä itsestään niissä. Unohdin sitten ottaa niitä ihmisettömiä kuviakin. Yksi olisi ollut komea. Meillä oli sellainen ämpärikokoinen ulkoroihu takapihalla ja se leiskui tosi mahtavana parikymmentä minuuttia. Siihen malliin että jo hiukka pikkusen katsottiin josko tuo pitäisi sammuttaa. Mutta ei tarvinnut, se oli sen roihun uljas loppunäytös.
Ehkä myös emännän roihuamisesta olisi voinut napata kuvan. No, ei se kauhean dramaattista ollut. Minä vain puhuin suuni puhtaaksi, ensi kerran neljännesvuosisataan.
Anoppi ja appi ovat jokavuotiset jouluvieraat meillä. Missäs muuallakaan, ainoa poika, ainoat lapsenlapset. Tietty meillä. Ja mikäs siinä. Olen tottunut tilanteeseen. Ja ihan mukaviahan ne. Suurimman osan aikaa.
Anopille on vain viime vuosina tullut ikävät tapa siunailla ihmisten lihomisia. Hän pitää painonsa kurissa kevyellä ruualla, kuntopyörällä, juoksumatolla jne. Minä olen saanut kuulla vain että "isäshän oli hoikka ja siskosikin on, sinä taidat tulla äitiisi". Lasten painossa ei ole ollut mitään huomauttamista ilmeisesti (jos olisi ollut, tämä keskustelu olisi käyty huomattavasti aikaisemmin).

Mutta sivullisten lihomisia on siunailtu viimeiset vuodet surutta meidän kahvipöydässämme ja nyt minulle riitti. Ääni ei edes noussut (vain ne lieskat siellä takapihan ulkoroihussa,mielenkiintoista..). Sanantarkasti sanoin näin: "mä sanon tämän vain kerran - tämä on mun kotini, ja täällä ei puhuta ihmisten lihomisista, onko selvä? Meinaan jos mun kanssa haluaa välilöissä pysyä"

Viesti meni perille. Ei mitään dramaattista kohtausta, asiasta taisi eniten järkyttyä mies. Kysyi vielä aamulla että menikö tämä joulu nyt sitten sinun mielesi mukaan. Sanoin että kiitos, menihän se. Ruoka oli hyvää, ihmiset mukavia, lapset saivat mieleisiä lahjoja (pitää jossain vaiheessa kuvata Ysivitosen halityyny jossa on Lewis Hamiltonin naama..)
Mutta siis hei! Ei tuo tarkoita sitä että nyt se meni ja pilasi perheensä joulun. Tässä perheessä on tasan yksi henkilö joka niin ajattelee ja toivottavasti pääsee siitä yli siihen mennessä kun lumet sulavat. Jollei pääse niin kiskon henkiset villasukat jalkaan ja alan tehdä mykkäkoulunsiedätyslihasliikkeitä.

Suloista joulupäivää kaikille,ainakin minä aion nauttia siitä - geishakonvehdeista, kalaherkuista, juustoista ja kirjoista. Ehkä kerään ympärilleni enemmän puheenaihetta anopille. Jonkun toisen kahvipöydässä.