...ja nokkosenpolttamilla mutta olo on voittajan, vaikka vadelmia kertyi lähipuskista vain parisen litraa. Väsy voitti ja kömmin kotiin. Tuoreet marjat maistuvat aamupalaksi.
Pokkariurakka on edennyt mutta vielä uupuu tekstiä. Se mitä lopussa tapahtuu olisi kolmella lauseella kuitattu, pitää vain venyttää ne kolme lausetta viideksituhanneksi sanaksi. Ei sen isompi urakka.
Mies oli keittiövuorossa tänään. Piti saada lohta, melkein jo maistoin mehevän kalanlihan suussani, vaan ei. Fisut oli myyty loppuun s-marketista :(. No, sitten grillattiin possunfile ja hornetteja kera lankkuperunoitten ja salaatin. Ei valittamista. Satun bloggaus sai minut haaveilemaan kaalikääryleistä, ehkä huomenissa.
Ja mies parturoi Nollakakkosen hiukset, kaveri näyttää taas hurjan paljon isommalta, on toki kasvanut pituuttakin kesällä. Eihän tässä talossa ole enää pikkulapsia, paitsi naapurin viisikuinen esikoinen seinän takana. Kummasti mies raportoi kun kuulee pihahduksenkin tästä pikkumiehestä. Kehui pitäneensä sylissäkin, kun oli tavannut perheen pihalla. Vauvakuumetta miehellä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti