Hemmottelin itseäni

...fiktiolla nyt iltapäivällä, sen kunniaksi että sain runousopin tehtävät läpi kunnialla. Luen toista kierrosta Unni Drouggen Pahuudella on rakkauden kasvot -kirjaa. Raadollista perhedraamaa länsinaapurissa. Tosipohjaista sellaista.

Verkkouutisissa kerrottiin että Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko-casesta kirjoitetaan kirja. Tässähän oli kyse taideteoksesta jonka kutsuvieras näki, josta teki ilmoituksen että lapsipornoa näytillä, joka takavarikoitiin näyttelysalista, josta ainoa kuva on poliisilla ja joka on siis julistettu lapsipornoksi. Taiteilijan tarkoitus oli kuulemma osoittaa että kaikki tämä oli helposti netistä imuroitavissa. Ja kuulemma kyseiset sivut olivat vakuuttaneet että kuvissa esiintyvät nuoret ihmiset olivat täysi-ikäisiä.
Oliko näin, sitä emme saa tietää. Meillä on närkästyneen kutsuvieraan, poliisin ja museon viestintäosaston näkemys. Itse teosta ei ole enää missään,ainakaan siihen liittyneitä kuvia. Yleisö ei saa nähdä mistä oli kyse, sen pitää luottaa viranomaisen sanaan.

Omasta puolestani en suostu Karttusta hutkimaan, kun en kerran ole teosta tutkinut. Minusta ne ajat ovat takana päin kun pitäisi omaksua mielipide jostain vain jonkun sanan perusteella. Siltikin, vaikka kyseessä on noin rankka asia kuin lapsiporno.

Toinen verkkouutinen joka tänään pisti silmään oli hovioikeuden tuomio lasten pakkosyöttämisestä päiväkodissa.
Turha kai sanoa että minä en usko pakkosyöttämisen tuottavan mitään hyvää. En tiedä miksi näin oli toimittu mutta on asioita joita vain asianomainen, pienikin, voi omalla kohdallaan tietää. Nälkä ja jano, nukkuminen, kylmä tai kuuma, kipu, tunteet. Puhun nyt sitten terveistä lapsista. Tämä tietoisuus omasta ruumiin- ja sieluntilasta voidaan kyllä tuhota, pakkosillä tai pakkotällä. Fyysisellä pakottamisella ei tehdä ennakkoluulottomia maistajia. Sillä voidaan kyllä tehdä ruokailusta taistelutanner. En tiedä miten syömishäiriöt korreloivat pakkokeinojen kanssa, olisi mielenkiintoista tietää.
Eikä niin että pakon vastakohta olisi pellossa eläminen. En usko äärimmäisyyksiin kumpaankaan suuntaan.
Tiedän kuitenkin mitä keitettyjen perunoiden pakkosyöttö teki omalla kohdalla (ja M-siskoni varmaan muistaa huoneenlämpimän maidon ja voidellun näkkileivän koulusta!). Minä tosiaan luulin pakkoruokkimisen jääneen 70-luvulle.