Yhteenvetoa

Juttelin esinaisen kanssa hetkonen sitten. Ihan hienosti on kuulemma mennyt (sitten kuitenkin!). Kysyi, olenko käytettävissä free-hommissa jatkossa. Olen minä. Jonkin verran.

Mutten kyllä ihan heti. Kirjoituskättä kutittaa sen verran.

Tunti tositehokasta työaikaa jäljellä ja sitten kotiin. Ruokakaupan kautta kylläkin.

Viimeinen

..työviikko käynnistyi.

Tuleeko ikävä? Eipä taida tulla. Mukavaa on ollut aina välillä, oppinut olen paljon, kirjoittamisen aiheita on tullut rutosti ja jonkinlaista verkostoakin olen saanut luoduksi. Mutta itse työtä en tule juurikaan kaipaamaan. Tilipussia ehkä :). Ihan ookoo. Siistiä sisähommaa.

Mutta olen hävyttömän iloinen siitä että päivät ovat ensi viikolla minun, kaikki minun. Sen verran kun ne näillä elämänsitoumuksilla voivat olla, siis.

Nollakakkosen eskari lähenee loppuaan. Koulutielle sitten nuorinkin. Hurjaa. Ensi syksynä perheessä on kolme koululaista, ysi-, kutos- ja ekaluokkalainen.

Ja taas kerran ollaan keväällä siinä tilanteessa että kenen kevätjuhlaan revetään. Viimeksi näin oli 2002 kun samana päivänä oli lakkiaiset, ysin päättäjäiset, kutosen päättäjäiset ja ekaluokan eka kevätjuhla.. neljät juhlat kolmessa koulussa ja nekin jotka olivat samassa koulussa, tietysti eri vuoroissa.

Kaksi vanhempaa voi toki jakautua kahtia mutta kolmeen osaan?

No, se on vasta vuoden kuluttua. Joskin vuodet kuluvat nopeammin nykyisin. Ikä?

Lupaus kesästä

Miten voikin yhtäkkiä olla niin lämmintä että farkkutakki teepaidan päällä on liikaa?

Aamupäivä kului naamiaisviittaa tuhertaessa - siitä OLISI saanut paljon hienomman jos olisi ollut terävät sakset käytössä. Mutta mikäli meillä on saksenterotin, niin minä en tiedä missä. Ja voin kertoa että jos jollain on ongelmia liian seesteisestä olotilasta niin suosittelen loimusametin leikkaamista tylsillä saksilla - käyrä nousee taatusti!

No, masterilla saa ja hevosella pääsee, muut releet löytyivät kaupasta - naamio, kiinnikkeet und so weiter. Ja se lahjakin. Ja huh helpotusta, säähän sopivat vierailu-chinot olivat sopivan kokoiset; kasvunvaraa niissä ei ole yhtään mutta ei liioin ole jääneet lyhyiksikään.
Perhe on levällään ympäri kaupunkia, Nollakakkonen lähti siis eskarikaverin seitsenvuotispäiville, isoveli pomppii kaverin jättitrampalla parin kilsan päässä ja isosiskolla on vuoden viimeiset, tai tokavikat breikki- ja street-tunnit tänään. .

Komento takaisin, Ysiseiska kotiutui trampalta ja toi minulle valkovuokkoja! Miten hän aina muistaakin..sniff...ekat kevään valkovuokot ovat tulleet Ysiseiskalta noin vuodesta 2000 alkaen. Silloin taisin saada pelkkiä kukintoja mutta varsiin on pituutta tullut sitä mukaan kun kukkien poimijaankin.

Hiukan päivän lämpö jomottaa päässä ja kannetut kauppakassit käsivarsissa. Vaan ei auta, pitäisi tahkota tekstiä.

Jos metsään haluat mennä nyt..

Pokkari kulkee. Hermeliineistä ja tähdistä on edetty teeseremoniaan ja ketamiinin vaikutuksiin.

Mutta tarinablogi - aloin kirjoittaa kuusimetsä-sanasta tarinaa, naputin päivän, naputin toisen, naputin kohta kolmannenkin (en siis koko päiviä sentään) ja tajusin saaneeni aikaiseksi surkeaa, sekavaa huttua. Dele dele dele. Se siitä. Kuusimetsä jääköön hetkeksi tajunnan varastoon ja herättäköön sitten ihan uutta assosiaatiota.

Mies on asentamassa kanavia vanhempiensa uuteen telkkariin. Minun oli tarkoitus lohkoa perunoita neljään osaan ateriaa varten sillä aikaa. Soitin ja sanoin että olemassaolevista perunoista saa peräti kahdeksan lohkoa aikaiseksi tällä idealla. Ookoo, hän tuo tullessaan.

Sää on mitä ihanin. Nollakakkonen ajaa pyörällä tuossa kivenheiton päässä. Oppi lopultakin ajamaan ilman apupyöriä. Meillä on selvästi kahta sarjaa tässä karkeamotoriikkapuolella. Ne lapset jotka ovat lähteneet kävelemään varhain, ovat oppineet pyöräilemään, uimaan ja luistelemaankin varhain. Nollakakkonen kuuluu tähän toiseen sarjaan, jonka tunnuslause on "ehtii sitä myöhemminkin ja silloin varman päälle". Herra käveli tuetta vuoden ja neljän kuukauden iässä, kun Ysiseiska puolestaan ryhtyi kaksijalkaiseksi kymmenkuisena. Niin ne ovat erilaisia, saman perheen lapset.

Toivottavasti aurinko paistaa huomennakin. Ysiseiska marssii partioparaatissa ja minä päivystän siellä polvienteippauspisteessä.

Grillausta ja sauna. Kevätlauantai. Kepeä mieli.

Vapaa?päivä

Työteliäs päivä sai alkunsa jo varsin aikaisin. Yskivä, itkevä Nollakakkonen tuli viereen. Ei saanut köhältään unta. Tainnut raasu saada äidiltä tartunnan. Tai sitten se on tämä ihanankamala kevät *miettii kuumeisesti missä on pojan Ventoline-resepti ja onko vielä voimassa*.

Kevään ja auringon virkistämä aviomies lähti hymysuin töihin, edes koululaisten vitkuttelu ei saanut kärsimättömyysreaktiota aikaiseksi. Eilen tuo huhki takapihan kevätkuntoon (mööpelit+kesäkeittiö.) Grillikausi aukeaa viikonloppuna jos sää on suotuisa.

Omia hommia tänään:
-kauppareissu
- työkirjoittamista (pokkaria, cv: n päivitystä).
- musta viitta naamiaissynttäreille - talossa on metritolkulla kankaita, mm. mustaa loimusamettia
- pyykinpesua, sunnuntain suunnittelua (äiti ja poika partiohommissa)
- ompeluhommia (partiopaidan merkkejä, vanhat merkit repsottavat ja lippukunnan 50-vuotisjuhlamerkki pitäisi kiinnittää ennen sunnuntain paraatia)

- vaatehuoltoa
-vaatehuoltoa
-...ja vaihteeksi vaatehuoltoa.

Mutta nyt se seevee!

Unien tuhlausta

Heräsin kello yksi yöllä, kolmen tunnin nukkumisen jälkeen, siihen,että yritin tunkea täkkiäni seinän läpi. Olin nähnyt unta siitä että pesen pyykkiä ja ihmettelin että mikä kuivarissa jumittaa kun en saa sitä täytettyä.

Yöelämän tuhlausta, sanon minä. Unet on tarkoitettu mielen selvittämiseksi ja pyykkiä riittää valvemaailmassa ihan kylliksi.

Vappukuviot ovat saaneet sopuratkaisun (voi meitä naisia!) mutta kirjoitusjumitus ei hellitä. Minen osaa nyt, apua...

Olisi ihana päivä viettää takapihalla. Lakaista ja siivota, tonkia multaa ja ihmetellä mitä sieltä tänä vuonna pukkaa. No, viimeinen toimistopäivä tällä viikolla on puolessa.

Uskomatonta mutta totta

Ollaan arki-iltana kahdestaan kotona. Ysiseiskan koululla on Spelit, Koulun Vanhempainyhdistyksen järkkäämä leikkitapahtuma. Ja kaikki kolme painelivat illaksi sinne, Nollakakkonen isosiskon ja tämän kaverin hellässä huomassa.

Ihan mukava huilausilta. Eilinen oli taas niin matalakiitoa kun painelin tukka putkella töistä vapaaehtoistöihin alias partiovanhempien kokoukseen. Välietappi kotona jossa rustasin kasaan kassatilanne-raportin ja sitten palaveeraamaan. Ja kuinkas muuten, VarTyn ihana lippukunnanjohtaja sai taas minut puhutuksi ympäri eli sunnuntaina olen laastaroimassa polvia paraatin ensiapupisteessä Senaatintorilla (luullakseni siellä). Kuulemma kaikki laastaria isommat jutut menevät ammattilaisten hoidettavaksi joten olen vain käsiparina. Kokemus sekin.

Tänään ei energiaa riitä fiktiolle, enempää kuin faktiollekaan (=se cv-proggis) tyydyn siis neulomaan röyhelöhuivia (niistä Hakaniemen hallin langoista, Pirre) ja katsomaan nelosen tositeeveetarjontaa. Pudotellaan poikamiestyttöjä, pudotellaan aussimallikokelaita. Kas kun ei vielä Battle Royalea iltaleffaksi.

Viikonloppuna rrryhdistäydyn...

Neljä kk vapaata pudotusta

Työpäivä. Kahvi- ja bloggaustauon paikka.

Parin viikon päästä tämä työrupeama loppuu. Sitten on kirjoitusprojekteja sen verran että selviää taloudellisesti ihan kohtuuhyvin (oma mittapuu, en tiedä kuinka hyvin pätee yleisesti) neljästä kuuteen kuukautta.

Kohta tulee neljä kk täyteen vapaata pudotusta eli sitä kun sanouduin irti yhteiskunnan turvaverkosta also known as työttömyysturva. Aika hutera verkko se oli kaiken aikaa, melko koinsyömä, siis reikiä täysi ja verkon vartijat kirjavaa väkeä.

Tämä on lyhyt aika tarkastella mitään mutta silti. Eikös nykyisin mennä vähän niin kuin kvartaaleina muutenkin?

Tammikuu söi viime vuodelta jääneet pahan päivän varat. Ei niitä ollut silloin kuin about kuukauden työttömyyspäivärahan verran ja se oli tiedossakin että ne menevät. Eivät ne pahoja päiviä olleet mutta juuri niitä päiviä varten nuo muutamat sataset oli kerätty.

Laskut ovat ajan tasalla, velat ovat vähentyneet, hivenen, mutta kuitenkin. Jokunen hankinta on tehty, siis kodinkoneiden uusimista. Kuulostaa suorastaan ylelliseltä? No, vähän käytetty kuivuri, vähän käytetty liesi, uusi pesukone, uusi kiuas. Se mikä näissä hankinnoissa miellyttää on, että ne on maksettu kerralla.

Lupauksia tulevasta on paljon. Niiden varaan lasken vasta kun on mustaa valkoisella. Rikkaaksi ne minua eivät tee, mutta voivat taata säännöllisen toimeentulon toteutuessaan. Se on hyvä, vähän ekstraa on tietysti mukavaa jos sitä tulee.

Epätietoisuus ja epävarmuus ovat läsnä aina. Mutta tuttuja tunkeilijoitahan ne ovat. Melkein kavereiksi muuttuneet jo. Eivät ne sen enempää häiriköi kuin työttömyysturvattomuuden aikanakaan. Itse asiassa vähemmän.

Pipo kiristää oikeasti vähemmän.

Voin tehdä töitä ja kirjoittaa niin paljon kuin sielu sietää ja tarjolla on. Kukaan ei kysele eurojeni perään eikä vaadi lippulappuja nähtäväksi.

Voin puskea hiki hatussa hommia ja relata, tilanteen ja voinnin mukaan. Olon ei tarvitse olla tasalaatuista kun vähän ennalta miettii. Sopii minulle.

Näyttää sopivan perheellekin. Kukaan ei toistaiseksi tunnu kärsivän nälästä ja puutteesta, ei fyysisesti eikä kaiketi henkisestikään.

Ei siis toistaiseksi kaduta tuo irtiotto

Itsekuria

En anna itselleni lupaa

- kirjoittaa maanantaitarinaa
-kirjoittaa tarinablogia

, ennen kuin pokkarintekele on yli puolenvälin.

Ai oliks Eppu Normaali muka jotain nuorisomusiikkia?

Olisinko vaikkapa vuonna -85 uskonut vastaavani tällaiseen kysymykseen?

Ysivitonen sen heitti ja kun me ikäloput vanhemmat toivuimme puhekuntoon, niin selitin jotain että 70-80-luvulla me oltiin nuoria ja silloin Eput tulivat tunnetuksi.

Ja vastaus?

- Ai mä luulin et sitä kuunteli silloinkin tuollaiset vanhemmat ihmiset.

Pakko lopettaa lyhyeen tämä bloggaus. Ottaa niin sydämestä, nitroja varmaan tarttis...

Leikkoruusuja, hermeliinejä ja Seulasia

Kaksi naista, kaksi miestä, seitsemän lasta, ruusuja, kaneja ja tähtiä.

On yhtäkuin pokkari. Toivottavasti. Eikun varmasti. Pikku hiljaa.

Huomenna ison jutun kimppuun, siis sen kässärisynopsiksen, sain siitä luonnoksen käsiini.

Kun voisi säilyttää tämän mielentilan, pistää sitä purkkiin ja ottaa silloin kun kehtuuttaa, surettaa tai v-tuttaa niin ettei saa mitään aikaiseksi. Olo on työteliäs, tiedonhaluinen ja rauhallisen optimistinen.

Tekstiä ja märkää mössöä kansissa

Vappuun on vielä aikaa, suotta siitä kiukuttelemaan tässä vaiheessa.

Tänään olen nautiskellut tästä riemastuttavasta kirjasta . Kuinkas muutenkaan, kun on meikäläisen kaltainen kansalaistottelematon lukemassa. Parasta Seppäsen kirjassa on sen mutkattomuus. Fiktiota lukiessa kaikenlainen verbaalikikkailu voi olla hauskaa mutta faktaosastolla pidän yksinkertaisesta, käytännönläheisestä tekstistä, siltikin vaikka olen nyt mielessäni sitoutunut perehtymään akateemiseen tekstiin.

Ysivitosella oli tänään viimeinen kevään riparisessio ennen leiriä, joka siis on kesäkuun alussa (konfirmaatio juhannuksen jälkeen). Ysiseiska hotkaisi aamulla pari leipää, pakkasi reppuun jotain purtavaa ja lämmintä päällepantavaa jos tulee vilu, kiinnitti skeittilaudan vielä lisäksi, hyppäsi pyöränsä selkään ja katosi Kontulan suuntaan "kesoilin rampeille" Ja isoin ja pienin mies laittavat yläkerrassa ruokaa. Jos olen järkevä, naputtelen pokkaria.

Nyt pitäisi taas kirjoittaa asiasta jota en ole käytännössä koskaan kokeillut ja huomaan arkailevani tekstin kimppuun käymistä. Keksin syitä olla aloittamatta hankalaksi kokemaani rakentamista. Lääkkeeksi tähän käy vain simppeli vanha kunnon "ota ittees niskasta kii".

Tietoa löytyy netistä, pitäisi vain pukea se uskottavaan muotoon. Minä en osaa ajatella että okei, luotetaan siihen että eivät lukijatkaan tiedä. Ja kirjoitetaan nyt vähän sinnepäin.

Lähden mieluummin siitä olettamuksesta että jos olen kirjoittanut tähtien tutkimisesta pienen kohtauksen, niin joku raskaan sarjan tähtiharrastaja päättää kuriositeettina tutustua naisille suunnattuun romanttiseen viihteeseen JUURI SILLOIN kun minun pokkarini on marketin hyllyssä tyrkyllä.

Naurettava ajatus varmaan, mutta minulle mieluisampi ja motivoivampi kuin huolettomuus ja lukijoiden aliarviointi.

Joten kääräisen olemattomat hihani ja painelen kohti työlästä katkelmaa.

Loppukaneetti pienen tauon jälkeen. Tunnen taas itseni tosi hyväksi perheenemännäksi.
:(

Pesukone piippasi sen merkiksi että pyykit ovat pyörineet. Tiedän että olisi Ysiseiskan asia tyhjentää taskunsa itse mutta olisin minä tietysti voinut KATSOA partiopaidan rintataskuun. Siinä meni sitten suorituskirja...huoh...onneksi taekwondopuvussa joka pyöri samassa koneellisessa, ei ole taskuja, kai sekin passi olisi nyt märkää mössöä kansissa.

Jospa vartionjohtaja heltyisi antamaan uuden kirjan?

Muutosvastarinta, urospuolinen

Mies otti kännykän soittoääneksi alivaltiosihteerihuumoria. Viikon luontoäänen, joka on Muutosvastarinta. Tätä lintulajia voi bongata mm. taloyhtiön kokouksista ja organisaatiomuutoksista. Lintu on siitä epätyypillinen ettei se itse muni - antaa muiden munia ja ilkkuu sitten vieressä. Ja se ääni (täysikasvuisen Muutosvastarinta-uroksen iloista jurputusta) kuuluu näin: "eikäy...eikäy....eikäy...eiolemahdollista...eiolemahdollista...eioleennenkääntoiminut...eioleennenkääntoiminut..."

Tänään tuo sen löysi, ihastui ja muokkasi soittoäänekseen. No. Mikäpä siinä. Toisaalta, monivuotisiin wapunwiettosuunnitelmiin tuli nyt ystäväperheen taholta muutos. Eli pari vierasta lisää ja vapunpäivän ohjelmaan jotain ihan uutta.

Miehelle kun mainitsin oli reaktio "no ei kai me sit sinne mennä..."

Ei kai sitten. Ollaan kotona ja ikävystytetään toisemme hengiltä. Piste.

(prkles, menenkö yksin...olenko tervetullut ilman urospuolista Muutosvastarintaa...)

Terveen kirjoihin hissun kissun

Ysiseiska vaihteeksi Siskolassa yökylässä.

Itse olin ensimmäistä kertaa liikkeellä tänään jälkeen sinuiitin. Lääkekuuri siis jatkuu mutta lämpö laski ja yö meni siedettävästi. Oli muuan käsikirjoitusaiheinen tapaaminen joka jätti tunteen, että tämä on totta, tässä on jalat maassa, tästä tulee jotain. Silti, askel kerrallaan.

Pokkarikin eteni. Kaneista leikkoruusuihin ja vauvojen perimämysteereihin. Nautin pirteästä olosta ja siitä että teksti kulkee. Näyttää siltä että tarvitsen pieniä sysäyksiä. Kun kässäriprojekti etenee, etenee pokkari, kun pokkari etenee, etenee tarinablogi, ei siis vielä uutta tarinaa mutta hahmotelma sanan "kuusimetsä" ympärille.

Kahteen kirjaan tuhlasin tänään. Tai siis paperbackiin. J. Scott Fitzgeraldin Kultahattuun ja Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -opukseen. Mennyttä ja tätä päivää.

Ihanaa huomata miten energia tihkuu takaisin...

Mahtavaa, Susan!

http://www.youtube.com/watch?v=9lp0IWv8QZY

Häh häh, siinä saivat ennakkokäsitykset kyytiä.

Viimeinen lento

...soi taas päässäni. Kolme vuotta tulee tänään täyteen. Päivä ja sää oli about samanlainen, kun me melkein kerkesimme hyvästelemään isän. Siis melkein.

Minä olen nukkunut päivän melkein pois. Ehkä se oli hyvä.

Nyt ovat ajatukset paitsi siinä päivässä, myös Kuplassa ja Kuplan tämän päivän bloggauksessa. Voimia tätäkin kautta, ystävä!

Laiska öitään lukee/kuumeinen pää miettii

...mutta silti, iltakymmenestä aamukahdeksaan: nukkunut, yskinyt, yskinyt, nukkunut yskinyt, yskinyt, yskinyt nukkunut, yskinyt, jne.

Plääh.

Minä en osaa tätä. Siis potea jotain nuhakuumetta/sinuiittia ja olla sen takia poissa pelistä. Mussa on joku pieni kärsimätön joka hyppii seinille kun iso väsähtänyt tukkoinen kroppa estää sitä tekemästä sitä, tätä ja tota. En saa hyppijää tallottua hiljaiseksi.

Kun henki on kuitenkin altis, niin olenpahan sitten lukenut mielenkiintoisia, Airi Markkasen etnografista tutkimusta romaninaisten elämänkulusta. Vierastan akateemista tekstiä noin yleensä ja nyt olen päättänyt että totuttelen siihen juuri siksi. Kipeänä ei ehkä ole hyvä aloittaa mutta kun aihe on noin mielenkiintoinen niin se auttaa eteenpäin. Toistaiseksi olen huokaillut helpotuksesta. Loppujen lopuksi on aika iisiä olla tapaluterilaisesti kasvatettu valtaväestön edustaja.

Vaan onko sitä silloin henkisesti yksinäisempi? Kun on vapaa niin on omillaan, ilman toisten tukea. Mutta jos sitä tukea saa vain hyväksymällä kontrollin joka siihen sisältyy?
Vapaus on suuri vankila, lauloi yksi kasariaikojen lempilyyrikoistani karmealla lauluäänellään. Tiedä tuota, mutta on se ainakin ristiriitainen käsite. Naisen vapaus sidotaan usein palkkatyöhön - juu, siis toki miehenkin mutta jos nyt naisen kannalta katson (ja pikkuisen kärjistän!) niin miehen saappaan alta pomon saappaan alle. Mihin se vapaus jäi, etenkin jos tilipussista menee iso osa siihen ettei katto lähde pään päältä? Eli pankinkin saappaan alla.

Vapauden siamilainen kaksonen on vastuu, IMO. Eli sen joka tahtoo olla vapaa, pitää hyväksyä vilun ja nälän riski ja se tosiseikka että kehenkään ei voi nojata vaan pitää itse järkätä suojansa ja leipänsä.

Mutta eihän vapaus silti ole yksinäisyyden synonyymi? Ei minusta ihminen joka julistaa ettei tarvitse ketään ole välttämättä vapaa. Vaan ehkä yksinäisyytensä vanki?

Tai ehkä se on sitten se miltä tuntuu, millaiseksi itsensä kokee. Ehkä vapaus on myös subjektiivinen kokemus? Ja siis nyt en edelleenkään puhu ihmisistä vankiloissa tai keskitysleireillä vaan ihmisoikeuksien mittapuulla vapaista ihmisistä.

Joku säännellyssä ja kontrolloidussa ympäristössä elävä voi tuntea itsensä ihanan vapaaksi - ei tarvitse itse miettiä paikkaansa, ei identiteettiään. Joku toinen on raivannut polun, senkun tallustan eteenpäin. Mikä minä olen moittimaan ihmistä joka kokee tämän vapautena!

Tällaisia ajatuksia herää kun lukee naisen elämästä varsin kontrolloidussa kulttuurissa

Sairas/terve

Ihmeellistä olla kipeänä. Siis niin kipeänä ettei ole edes yritystä olla mukamas terve. Puolikuntoisena yritän tapella aina vastaan mutta nyt kun jopa ruumiinlämpö nytkähti ylöspäin (uskomatonta sitten rintatulehdusvuosien!) sitä lepää ihan suosiolla. Rappeutukoon ympäristö - no, ei täällä nyt niin uusavuttomia olla ettei osattaisi tehdä, viitsimisjutuista sitten joutuu taittamaan peistä.

Hei, tuosta astmalääkkeestä, ei minulla siis muuten sen kanssa mikään töki, ajatuksen tasolla vaan. Mielialalääkitys sitten vuosituhannen vaihteen. Kolme vuotta sitten verenpainelääkitys. Viikko sitten kilpirauhaslääkitys. Ajatuksen tasolla neljäs pysyvä lääkitys tuntuu vaan niin hurjalta. Siltikin vaikka tiedän että moni syö paljon enemmän erinäisistä syistä.

Nämä kolme kun ovat olleet pitkäaikaisia ja varmaan se astmalääkekin sitten tulee olemaan. Sitä kun periaatteessa haluaisi pitää itseään terveenä ihmisenä. Mutta mikä se terveen määritelmä sitten onkaan, kun sitä miettii. Kieltäydyn ajattelemasta esimerkiksi Ysivitosta "kroonisesti sairaana" vaikka objektiivisesti ottaen näin se varmaan on. "Terve insuliinilisäyksellä" ei varmaan ole virallinen termi mutta kuulostaa ihan toiselta.

Ilman muuta otan astmalääkkeen vastaan ja kovasti kiitän lääkäriä jos se auttaa kevätvointiin. Kyllä tässä päässä järkikin juhlii.

Muuten, siitä kanin tiineyskäyttäytymisestä - jutun dilemma on siinä että jos raskaana olevaa kaniemoa häiritsee, se lykkää synnytystä, sen verran löysin googlettamalla. Jäin vain miettimään että jos kaniemon siirtää about viikkoa ennen synnytystä toiseen ympäristöön - jossa siis on kaikki tarpeellinen pesäntekoa ym. varten - niin onko se kamalan traumaattista emolle? Voiko se vaikka vahingoittaa poikasia tms? Tarkoitus on siis pelastaa kanin poikaset lopetustuomiolta.

Niin, siis ihan siltä varalta tämä selostus että joku lukijoista olisi jossain elämän vaiheessa kasvattanut kaneja (Kasiysiä ei lasketa vaikka hällä kaksi kania onkin, ne eivät lisäänny...)

Sinuitis acuta

...ja loppuviikko sairaslomaa. Just skannasin ja postasin A-todistuksen pöllölaakson raitille.

Ja sitten kun olen parantunut aletaan jutella kuulemma avaavista astmalääkkeistä! Hei, mä en nyt kaipaisi yhtään mitään lisää...mutta kun se on joka kevät näihin samoihin aikoihin, pitkittynyt flunssa joka menee poskionteloihin. Kertoo kuulemma epätyypillisestä astmaepäilystä. Kunhan siis tämä infektio saadaan pois alta.

No, onneksi ei ole nivelreuma sormissa. Olisi seitsemän lukua pokkaria naputeltavana. Ja sitä varten pitäisi selvitellä naaraskanin tiineyskäyttäytymistä (älkää kysykö...).

Mutta taidan painua sairastamaan yläkertaan. Ennen kuin nälkäisimmät täyttävät vatsansa leipälaatikosta, on syytä laittaa ruoka tulemaan. Piiu, laitan privameiliä tuosta mistä vihjasit, itselläkin asian tiimoilta pohdittavaa...

Tauti kaatoi ämmän kumoon

4.30 aamulla, yläkerran sohvalla yskivänä ja naamasärkyisenä tajusin että tämä työpäivä jää nyt välistä ja sen tilalle astuu lääkärireissu klo 14 (buukkasin ajan netistä). Flunssa ei saanut mua kiinni koko talvena mutta yllätti näin kevään kynnyksellä ja on tainnut tapansa mukaan painua poskionteloihin. Siihen malliin jomottaa otsalohko ja nenänsivut. Harvoin kipeänä mutta sitä perusteellisemmin sitten. Niinhän se menee.

No, siihen samalle sohvalle käy tieni odottamaan iltapäivää. Kirja (Donna Tartt, the Secret history)ja kuppikeitto seurana.

Nappipalapeliä, laskusuhdannetta ja kasvua

Aloitetaan lopusta. Ysivitosen polilukemat lupaavia HbA1C 8,9 (loivaa laskua, hyvä, pituus 161 cm ja risat (nousussa). Hyvä näin.

Itse rakennan omaa hyvinvointipalapeliäni tyroksiinin ja beetasalpaajan puolikkaista. Puolikas beeta ei riitä alapaineen kurissa pitämiseksi. Ryömii mokoma yli yhdeksänkymmenen puolikkailla muutamassa päivässä. Alapaine on hyvä puolikkaalla, liian alakantissa kokonaisella. Tyroksiinia pitää kuitenkin ottaa ainakin puolitoista jos haluaa ottaa kokonaisen beetan. Toistaalta, puolikas bee ja yksi tee saa pulssin laukkaamaan. Teen siis ihmiskokeita itselläni. No, työpäivä meni skarpisti ja sain paljon aikaan.

Pakkaa sekoittaa vielä flunssakin. Kiirastorstaista lähtien olen ollut räkäinen ja yskäinen, en tietenkään kuumeinen. Minun ruumiinlämpöäni on nostanut vain lasten vauva-aikoina podetut rintatulehdukset. Yskä sen kun pahenee, viime yön nukuin yläkerrassa että edes mies saisi nukkua. Joo, ja työpaikalla podetaan flunssaa ja yksi on keuhkokuumeessa. Eli kaikkea kivaa on tyrkyllä lääkesäätöjen piristämiseksi.

No, pokkari loikkasi eteenpäin ihan kivasti. Voi olla että paniikkinappulaa ei tarvitse painaa tällä kertaa.

Mutta on tylsää olla puolikuntoinen. Kun ei oikein ole niin kipeä että voisi potea hyvällä omallatunnolla. Eikä niin hyvässä kunnossa että voisi viitata kintaalla pikkukröhälle ja painaa eteenpäin.

Pidin pienen tauon julistaakseni yksitoistavuotiaalle että sinähän syöt ruokaa niin kuin muutkin, et ota salavihkaa leipää tai varsinkaan kaiva pakastimesta jätskiä mahantäytteeksi! Vakuudeksi löin nyrkkiä pöytään. Tosin eri kerroksessa.

Nyt sattuu käteen. Toisaalta hymyilyttää. Tänään kolmen lapsen viehättävä äiti, napakka hallintopäällikkö ja mukava ihminen kulki tänään töissä kämmensyrjä mustana. Pääsiäispyhinä olivat murkkupojat ryttyilleet ja nelivuotias kiukutellut ja äiti oli paukauttanut pöytää tyyliin "nyt rrrrriittää!". Minä melkein kyynel silmässä kuuntelin - että ne muutkin äidit joskus..sniff..

rakas örkkileffa

Polttelee päästä katsomaan eilen taltioitua Nightbreediä. Jossain tuolla pahvilaatikoissa on kehno VHS-versio kyseisestä örkkileffasta, mutta nyt sain talteen kunnon kappaleen. Katsotaan onko siinä jotain jota en muista - tämä VHS oli sensuurin aikainen versio.

En minä teurastusdetaljeja kaipaa. On tuossa leffassa sitäkin mutta itse tarina on minusta jopa kaunis. Midianin hautuumaan valtakunnassa asuu Yön kansa, hirviöitä ja hylkiöitä jotka vetävät puoleensa Aron Boonea. Boone liittyy erinäisten sattumusten kautta Yön kansaan ja hänestä tulee Cabal, pelastaja. Pitäisikin haalia käsiinsä tuo Clive Barkerin saman niminen kirja.

Ajan hammas on varmasti purrut petomaskeja mutta ei sitä tosiseikkaa että tarinan pahin hirviö on, kuinkas muuten, ihminen.

Aika ajoin on itselläkin ollut fiilis että kuuluisin Midianiin enemmän kuin ihmisten joukkoon. Ehkä siksi tuo leffa puraisi mieltä kaikkine kummajaisineen.

No, tulee ilta ja minä liityn Yön kansaan, vaikka vain ruudun takaa.

Pääsiäissunnuntai

Pyhäkö tämä on? Menosta on pyhyys kaukana.

Mutta iloa riittää kyllä, ja eikös sekin ollut päivän idea?

Lapset siis hyvällä tuulella. Äidillä riittää virta edelleen.

Keskittymiskyky ehkä vähän hakusessa. Tehokkain mihin pystyin aamusella oli kaulaliinan neulominen samalla kun katselin Bridget Jones kakkosta tytärten kanssa saunavisiolta. Varmaan voisi pääsiäissunnuntain viettää rakentavamminkin.

Mutta ei ole pakko.

Herranen aika!

Amfetamiiniako se mulle määräsi?

Otin siis eilen puolikkaan, tänään yhden tyroksiinin.

Lienee sitten korvien välissä tieto että tuon pitäisi lisätä virtaa - perhe sai erinomaisen slow food - päivällisen, kämppä kiiltää ja pokkariakin on syntynyt kiitettävä määrä.Tarinan lapset alkavat muuttua vähän freakyiksi, tai ainakin yksi niistä, Joonatan..täytyy näköjään taas vetää itsensä raameihin.. en kirjoita horroria vaan ROMANTIIKKAA!

Mutta siis jaksuja on vaikka mihin - jo nyt. Kuin olisi lopultakin nukkunut tarpeekseen ja herännyt virkeänä. Neljän lyijypuntin (raajat) tilalla on, no, lähestulkoon siivet. Ja pää toimii, niin kuin likainen huopa olisi vedetty ymmärryksen ja itsen väliltä. Halleluja!

Ja ennen kuin joku ryntää varottamaan niin joo, seuraan verenpainetta ja pulssia kun kerran laitteet on. En aio sauhuta kahta päivää ja kuolla sitten sydäriin.

Kiitos kaikille niille jotka patistivat mua lääkäriin!

Blogger-ekspertit - apua!

Tuota, jos haluan lisätä videon blogiini, pitääkö sen olla tallennettuna koneelleni vai voiko sen vain kopsata netistä?

EDIT pitkäperjantai: Nappasin tuon Slightly mad - jutun nyt sitten kuitenkin pois. Piti vaan kokeilla, onnistuuko. Tulos kyseenalainen, jos kerran sotki jonkun lukunäkymät.

Ja kun kappale oli niin ehdottoman terapeuttinen. Vähän niin kuin Stingin Spread a little happiness - mulle muuten selvisi vasta hiljattain että se on jonkun yyberkarsean leffan soundtrackilta, (tyyliin Kubrickin Kellopeliappelsiini). No, ei se kappaletta pilaa.

Celia, näyttääkö nyt normaalilta?

Tyroksiinia koneeseen

Omalääkäri soitti. Tyroksiiniresepti odottaa terkkarin toimistossa.

Mennään noutamaan se miehen kanssa jahka saadaan vanha liesi nostettua alakertaan (Tipu, vauhti jatkuu kodinkonerintamalla, meillä on nyt keraaminen liesi kiertoilmauunilla..).

Verenpainelääkkeen kanssa mennään kokeilemalla (alapaineen raja-arvo 85 lääkkeen ottamiselle) ja tyroksiinin kanssa aloitetaan puolikkailla. Sen verran hintsusti alakantissa se kilppariarvo oli - mutta oli kuitenkin.

Vanhuksen lääkearsenaali vain lisääntyy mutta nyt kuulkaa rehellisesti sanottuna melkein itkettää helpotuksesta. Löytyi syy - tai ainakin osasyy - vetämättömälle ololle ja palelulle. En tee kuolemaa tai ole masentumassa tietämättäni.

Lukijoiden joukossa on ainakin kaksi jotka ovat tyroksiinia syöneet. Onko jotain sivuvaikutuksia joihin kannattaa varautua, tms? Laittakaa meiliä jollette kommenttilaatikkoon viitsi.

We are the champions!

Mulla asuu kotona kaksi poikaa joista on valtava apu pääsiäisen megaostoksia tehtäessä. Prismaan mentiin ja bussilla tultiin takas, loppumatka taivallettiin metsäreittiä kantamuksien kanssa. Hiki tuli mutta hyvä mieli myös.

Koska tänään tuli Kolmio-tili, ja aika hyvä sellainen, palkitsin itseni lopultakin Sillä, eli Queen-singstarilla (Marjut, miten olisi Freddie-lauluilta lähiaikoina, hyvällä ruualla ja punaviinillä höystettynä? Meillä tai teillä, miten vaan?).

Kokeilin...hmm...haastava. Another one bites the dust on äänialaltaan sopiva mutta kielihän siinä meinaa mennä solmuun sanojen kanssa. Under pressuresta tuli sentään Rising Star-status - ihme ja kumma, mutta ne di-da-dii-daa-duutkin kulkivat moitteettomasti! Bohemian Rhapsody...no riittääkö jos sanon että Nollakakkonen kysyi "koska tää loppuu?" :D. Mutta kyllä se siitä. Harjoittelen yksin ollessa, hyvää terapiaa.

Mitäs muuta ostettiin - ruokaa, hanskoja pojille, pitkät kalsarit pojille, Ysivitosen kaipaamaa hoitoainetta, pääsiäismunia, viimeisin Aku Ankan mini-taskari..

Jospa siirtyisin sanasorvin ääreen ja tahkoaisin tekstiä jotta homma pyörii ensi kuussakin - eikun siis kesäkuussa..

Watch your back

Tipu jo tuossa huhuili. Kaikki on oikein hyvin. Nyt.

Pari vähän paskempaa työpäivää takana. Puoli-ihminen on saanut puoli-ihmisen kohtelua. No, sanotaanko että mua kyllä varoitettiin että tämä on tulossa. Ja määräaikainen paikkahan tuo on, ei siinä mitään.

Mutta nämä jäljellä olevat viikot tulen viihtymään mukavien ihmisten kanssa - ja varmistamaan selustani yhden tyypin kanssa. Mitään en inhoa niin kuin sitä että käytetään toista ihmistä omien virheiden peittelyyn. Kun siihen on tekniset mahdollisuudet. Mutta se siitä.

No. Edessä on piiiiitkä pääsiäisvapaa, kirjoittelen fiktiota minkä kerkiän. Pääsiäinen on tällaiselle surkealle huushollaajalle ihanteellinen pyhä - yksi kauppapäivä välissä. Huomenna ovat pojatkin vapaalla, käydään kaupassa kolmistaan.

Palmusunnuntai ja rodunjalostusta

Kirjoitan, luen Unni Drouggen Pahuudella on rakkauden kasvot - kirjaa (raastava, puolivälissä) ja puntaroin.

Olen Lääkäri seiskassa astumassa alueelle jota en henkilökohtaisesti tunne ollenkaan. White power-ajattelu, eugeniikka jne. Eikä minään nahkapää-älämölötyksenä vaan hienovaraisena, vähän kerrassaan paljastuvana ideologiana. Googlettamalla löytyy joko tosi raskasta tai tosi tyhmää luettavaa.

No, olisinhan voinut kirjoittaa harmittoman tarinan jostakusta joka joutuu umpparileikkauksen ja tapaa sairaalassa elämänsä lääkärin. Mutta kun en halua. Yritän tasapainoilla arveluttavan ideologian ja romanttisen konseptin välissä ja se on uuvuttavaa mutta haastavaa ja hauskaakin.

Lapsia paikalla 3+2 (eli Kasiysi käymässä, Ysiseiskalla partiokaveri) Jos menisi ja liittyisi seuraan.

Anteeksi!

...kaikille niille jotka ovat saaneet multa roskameiliä.

Kun siinä ei ollut liitettä ja lähettäjä oli tuttu niin kuinkas muuten, klikkasin sen auki ja sitten olikin jo myöhäistä. Ehti perhana kopioida hotmail-osoitekirjani ja viskata itsensä joka suuntaan. Ei siinä ole kuin joku typerä mainosteksti plain text -muodossa.

Mutta siis, jos nyt jollain on avaamatta postia ja sieltä on tullut multa meili otsikolla Hey Friend, niin POISTAKAA, POISTAKAA, POISTAKAA!

Helmiä ja ihmisiä

Varoitus, sisältää yhden semisekopään pohdintoja elämästä. "Ei päätä eikä häntää" voisi olla parempi otsikko.



Jossain ajan kellon minuuttiviisarin liikahduksessa syntyi olento joka jo olemassaolollaan taisteli biologisesti mielekästä menoa vastaan. Ei suostunut enää jättämään heikkoja kuolemaan, erilaisuuden syrjiminenkin alkoi karsiutua (toivomisen varaa toki on vielä.

Tämä olento jota ihmiseksi kutsutaan julisti että jokainen ihminen on laulun arvoinen. Ja maailma alkoi muuttua tämän olennon mukana.



Ihminen muokkasi maailmaa, teki siitä itselleen mielekkäämpää, sai aikaan hyvää ja sai aikaan pahaa. Siitä voitaisiin väitellä loppuikä kumpaa on enemmän.



Mutta koska aivot juoksivat vaistoja nopeammin, eletään nyt pattitilanteessa.



Otetaan vaikkapa ylipaino ja syömishäiriöt. Ollaan luotu maailma jossa paikoitellen ruokaa on liikaa saatavilla (jossain paikoissa taas sitten liian vähän).



Ruokahalu käy edelleen siinä "syö kaikki mitä pystyt koska kohta tämä loppuu" -vaiheessa, ja ihmisen on vaikea olla tottelematta tätä ääntä. Hän syö enemmän kuin kuluttaa. Ja lihoo



Joku alkaa kamppailla vastaan päänsä turvin ja äärimmillään kehittää ajatusmallin että kaikki ruoka on vaarallista tai vain jokin ruoka on turvaruokaa. Tai käskee itseään: noudata vaistoa ja ahmi, mutta poista se mitä olet ahminut. Syntyy ristiriitoja pään ja biologian välillä, ne saavat nimen - anoreksia, ortoreksia, bulimia.



Ja sitten kun puhutaan ruuasta, voidaan puhua seksistä myös. Ihminen on luonut maailman jossa valitaan elämänkumppani. Vastakkaista tai omaa sukupuolta. Tai ei valita ollenkaan. Ollaan yksin tahdosta tai vasten tahtoa.



Biologiselta kannalta olisi kai mielekästä se että mies kylväisi siemenensä joka suuntaan ja nainen puolestaan olisi halukas parittelemaan saadakseen lapsen ja sitten eeveeveekoo, kun jatkuvuutta palveleva tarkoitus on täytetty ja lapsi saatettu alulle.

Jos tässä kohtaa biologialle antaa periksi loukkaa elämänkumppania. Puhun nyt siis naisena ja heteroseksuaalina kun en muuta voi olla. Mutta miksi naispari tai miespari olisi erilainen jos toinen käy joka puolella "kylvämässä" ja toinen on haluton ison osan ajasta. Sattuu se käytös ihan yhtä kipeästi vaikka biologia on eliminoitu pois ja yhdessäolo perustuu ytimiä myöten tahtoon olla yhdessä.
Onkohan olemassa pariskuntaa joka kulkisi koko yhdessäolotaipaleensa suurenmoisen yhtätahtia seksuaalisen halukkuutensa suhteen?

Siinä vain pari mikrotason esimerkkiä. Mutta koska jokainen ihminen on laulun arvoinen, voi mikrotason ristiriita olla se palikka joka kaatuessaan tekee megatason järistyksen.

Ravinnon ja lisääntymisen tarve. Melkoisen perustarpeita, siellä Maslowin sedän pykäämässä pohjakerroksessa. Onko sitten mielekästä että kehittyy olio nimeltä ihminen, jonka aivojen kasvu on epäsynkassa selkäytimen kanssa, ja alkaa vaatia korkeampia kerroksia? Palveleeko ristiriita jatkuvuutta?

Ei, ainakaan suoraan. Mutta ajatellaanpa miten helmi syntyy. Siis aito helmi, simpukassa. Hiekanjyvä joutuu simpukan sisään ja ärsyttää niin että simpukkaparalle jää vaihtoehdoksi kuorruttaa se eritteillä joista syntyy jotain kaunista ja ainutlaatuista (joo, ja ihminen hiffasi senkin, syntyivät viljellyt helmet, tiedän).

Olisiko tiedettä, taidetta, elämänkatsomuksia ilman ristiriitoja? Niin no, ei varmaan olisi sotia, sortoa ja nälkääkään. Ilmastokatastrofeista ja parantumattomista sairauksista puhumattakaan.

Mutta jos se helmi onkin vasta tulossa? Jos tämä on vasta sitä rakentamista? Jos helmi on jotain jota emme vielä osaa edes kuvitella?

Siksi en jaksa uskoa että ihminen on maalannut itsensä ja koko maapallon nurkkaan ratkaisuillaan. Siinä ei vain yksinkertaisesti olisi järkeä.

(heh, huomaako että tän lääkitystä on säädetty?)

Hitusen pirteämpi olo

Nyt jo helpottaa. Mukava kauppamatka Nollakakkosen kanssa ja puhelu Pirreltä piristivät. Jospa tämä lääkeruletti ratkeaisi kun sain nuo labrat noinkin nopeasti. Luulen että beetasalpaajan voin purkaa aika piankin. Tai sitten saan kilpparilääkityksen.

Tuossa kun pohdin näitä ääneen miehelle niin hän huomautti että sulta ei puutu enää kuin lapsenlapset ja vaihdevuodet. Sairaskertomusta alkaa olla jo. Mainittakoon että se tuli pilke silmäkulmassa - kuittailen takaisin sitä mukaa kun herran hiusraja ryömii kauemmas, hitaasti mutta varmasti...

Blogitarina päivittyi vähän normaalia romanttisempana - no, sana oli ruusu! - ja viikonloppuna jatkuu pokkarikin. Jahka sieltä koululta pääsen. Nyt liityn perheen seuraan, katsovat hauskoja kotivideoita

uusintakokeisiin maanantaina

Aamulla mittasin verenpaineen, kun kerrankin kerkesin 107/77, pulssi 66.

Tartuin puhelimeen ja omalääkäri (se entinen vielä) löytyi langan päähän. Ei missään nimessä beetasalpaajaa noilla lukemilla ja maanantaina kokeisiin. Kerroin väsyistä ja painajaisista, Seronilin puolittamisesta. Ainakin nyt tahtoo tulehdusarvot ja kilpparit ottaa. Torstaina tulokset.

Plääh.

Ja huomenna Ysiseiskan koululle yhdeksäksi, lauantainen koulupäivä ja Avoimet ovet, 5a pitää leirikoulun hyväksi kahvilaa ja kirppistä. En tiedä kumpaan minut tuupataan. No, menen sinne missä eniten tarvitaan.

Niin, ja muuten Nollakakkonen ei päässyt tähän isoveljen kouluun. Tuli ilmoitus kirjeitse eilen. Ehkä se on vain hyvä - sen rehtorin soiton jälkeen ("oletteko varmoja että haluatte hänet tänne..") olen ollut melko varma ettei Nollakakkonen ole yksi niistä valituista ulkopaikkalaisista. Ja toisaalta. Naapurin tytöt ovat nyt vuoden verran käyneet tuota Mellunkylän ala-astetta enkä ole kuullut pahaa sanaa koulusta. Ehkä uusi alku on vain hyvä. Eipähän kukaan ainakaan ole valmiina nimittelemään vasikaksi tulevaa ekaluokkalaista.´

Fiktiosuoni on ehdyksissä. Pakko silti saada tekstiä tehtyä viikonloppuna. Ei auta maamme-laulukaan.

No tulipas tästä nyt ankea postaus. Sori.

Ei vapaayötä

Tämä alkaa mennä jo naurettavuuksiin.

Havahduin kyyneleet silmissä interventio-painajaisesta. Olin elellyt niin kuin tähän asti -kolme päivää työtöitä, kotiin aika väsyneenä, pitkä viikonloppu, kotitöitä ja kirjoittamista.

Sitten tulen kotiin ja täällä on koko perhe kotona plus lauma vieraita ihmisiä jotka ilmoittavat ryhtyvänsä tukiperheeksi meille koska olen niin poissaoleva äiti. Kaikki lapset käyttävät puheenvuoron siitä "kun sä oot niin väsynyt" "aina töissä" "me tarvitaan läsnäoleva äiti" jne. jne.

Se mihin heräsin oli Kasiysin kommentti joka kuului että "äiti, mä en jaksa elää ilman äitiä joka on paikalla ja jaksaa kuunnella"

Mjoo. Naurettavaa. Itsekin hihitin helpottuneena. Olen katsonut hiljattain ohjelman jossa huumeidenkäyttäjiä hoidetaan tuohon tyyliin, eli perhe yllättää ja patistaa tyypin hoitoon.

Mutta noita ei ole kiva katsella yöelokuvina, kun niiden hölmöyden tajuaa vasta herättyä!

Johannan kommentti Seronilista ja beetasalpaajista on mietityttänyt itseäkin. Kumpikin saattaa aiheuttaa painajaisia yksinäänkin. Minulla on molemmat. Painajaiset ovat harvinainen sivuvaikutus mutta minä olenkin aina ollut joka lääkkeen kanssa varsinainen haittavaikutusimuri. Eli siis ei uutta auringon alla.

Huoh.

Tässä tämä

Miksi

...herään joka julmetun aamu painajaisiin aikaisemmista työpaikoistani???? Siis vuosilta viitta ja tikari mutta paikat ovat muuttuneet ihme Oy Absurdistan Ab-tyylisiksi

Olo ei tunnu hyvältä sen jälkeen.

Skannaus tulossa, Satu.

Ja mitä vastasi veroviranomainen

Sopii juu. Lähettävät ns. ennakontäydennysmaksulomakkeen tai pari, kotiin asti. Kun kerran on satunnaisesta hommasta kyse.

Tämä ei kuulemma ole aprillipila

Mies soitti aamulla töihin ja kysyi olenko nähnyt päivän Hesaria. En ole, en ehdi aamulla lukea ja täällä pöllökorttelissa on suunnilleen kaikki muut mahdolliset lehdet. Mutta tarkistin Marjutilta joka istui lehteä lukemassa ja joo, kyllä siellä oli se mitä mies väitti. Eli Ysivitosen mielipidekirjoitus aiheesta kouluruuan alasajo. Kuulemma vielä hyvin kirjoitettu...

Selvittelen tuota verotusasiaa tänään - mutta first things first, eli tunnin päästä aukenee maikkarin kahvila jonne kuulemma tulee hesari

EDIT 9.27. Oli se siellä :). Ja ihan hyvin kirjoitettu. Juu, tosi objektiivinen olen sitä arvostelemaan mutta silti.